Eläinoikeus­blogi

Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä. 

Kuka ajattelisi kettua? 

Minulla oli mielikuva siitä, mitä oli odotettavissa. Turkistarhalta ostettuja puna- ja hopeakettuja laitettaisiin vesivanerista kyhättyihin putkiin ja koiria laitettaisiin kettujen perään. Jos koira kiusaisi kettua riittävän pitkään tiettyjen speksien sisällä, ihmiset taputtaisivat. Niitä osin tapahtuma vastasikin mielikuvaani. Siihen se sitten jäikin. 

Luolakoirien taipumuskokeessa käytettävä keinoluolasto on rakennettu vanhan navetan ylisille. Paikalle tulee kokeen järjestäjä laatikon kanssa. Laatikossa on kettu, jonka hän on hakenut omista kettuhäkeistään. Kettu laitetaan luolastoon ohjautuu tai ohjataan tiettyyn kohtaan luolastossa. Sitten perään laitetaan koira. Tämän jälkeen kettu vapautetaan kulkemaan luolastossa ja ohjataan tai ohjautuu johonkin luolaston kulmista, niin sanottuun "pesään". Sitten koira päästetään ketun perään. Luolaston ainut kulkuaukko suljetaan. Koira ja kettu ovat nyt luolastossa keskenään.

Ilmapiiri on rento, aurinko paistaa navetan ikkunasta. Koiran haukkuessa nurkassa olevaa kettua, ihmiset kuiskailevat, jotteivät häiritse koiran “työskentelyä”. Edeltävästi on juotu kahvia, vaihdettu kuulumisia ja nautittu edessäolevasta rentouttavasta päivästä. Samaan aikaan kettu on luolastossa nurkassa, vailla mahdollisuutta väistää tai poistua. Hapen määrä luolastossa on rajallinen, ja sekä koiran että ketun stressi, samoin kuin koiran kova haukkuminen, kuluttavat happea. En halua kuvitellakaan, millaista luolastossa on kesäkuumalla. Yhtä kettua voidaan pitää luolastossa kolmen koiran täysimittaisen suorituksen ajan eli 60 minuuttia. Ketun vaihtoehdot ovat olla joko nurkkaan pakotettuna tunnin ajan tai tulla koiran kiinniottamaksi, jolloin koe keskeytetään. 

Teksti jatkuu videon jälkeen.

Vaikka Kennelliiton ohjeistuksissa sanotaan, ettei otteita ketun ja koiran välille saa päästää syntymään, otteita syntyy tuon tuostakin. Luolastosta kuuluvien äänien perusteella on ilmiselvää, että meneillään on täysimittainen tappelu. Ja koska tavoitteena on selvittää myös, miten paljon koira kykenee kestämään ketun fyysistä puolustautumista, ei koetta keskeytetä, kun yhteenottoja sattuu. Ristiriitainen ohjeistus olisikin kaikessa mahdottomuudessaan jopa hauska, ellei se tarkoittaisi ketun pitkää, monitahoista ja syvää kärsimystä. Luolastoon, johon kukaan ei näe ja jonka uumenien tapahtumiin kukaan ei pysty riittävästi reagoimaan, pakotetaan kaksi stressaantunutta koiraeläintä ja sääntöihin kirjataan, ettei otteita saa päästää syntymään. Jotta koiran taipumus metsästää luolassa voidaan selvittää, on eläinten fyysinen kontakti kuitenkin käytännössä mahdollistettava. Jotta voidaan arvostella koiran “kovuutta” eli tahtoa haukkua kettua, on suotavaa, että kettu hyökkää kohti koiraa ja jopa osuu.  

Suora lainaus Suomen Mäyräkoiraliiton sivuilta sanoo: “Moni asiaa tuntematon voi luulla LUT-kokeita eläinrääkkäykseksi. Näin ei missään tapauksessa tapahdu. Ketut ovat aina tarhakettuja, jotka ovat kerholle erittäin arvokkaita ja niistä pidetään vähintään yhtä hyvää huolta kuin koiristakin. Ne rokotetaan säännöllisesti ja saavat hyvää ruokaa. Hyvien harjoituskettujen löytäminen on erittäin vaikeaa, eikä yksikään kouluttaja tai ylituomari halua pilata kettua harjoituksissa tai kokeissa. Jos koira on niin kovaluontoinen, että on odotettavissa yhteenotto koiran ja ketun välillä, keskeytetään tilanne välittömästi reikäpeltien avulla”. 

Tämä on yksiselitteisesti puppua. 

Ketun elämä siis lyhyesti: Kettu syntyy turkistarhalla ja elää siellä, kunnes myydään luolakoirakokeissa käytettäväksi. Poislukien luolakoirakokeet, joissa kettu on koiran kohteena, saaliina, kettu elää turkistarhaa vastaavissa olosuhteissa koko elämänsä. Kettu kuolee sitten omia aikojaan oltuaan sitä ennen mahdollisesti tuhansissa kokeissa niin sanottuna kohde-eläimenä, tai hän kuolee tai hänet lopetetaan koiratappelun seurauksena. Jotta kettu on voinut olla tuhansien koirien kohteena, tulee ketun olla useamman vuoden vanha. Jos siis joku väittää, että ketuista pidetään vähintään yhtä hyvä huoli kuin koiristakin, en edes halua ajatella, miten koiria kohdellaan. 

Ylituomari kertoo, kuinka tärkeää olisi, että turkistarhaus Suomessa jatkuisi. Ilman turkistarhausta kun ei saa kettujakaan luolakoirakokeisiin. Loppupäivän olen turta. Mikään ei tunnu oikein missään. Tiedän, että mieli on mennyt kiinni sisintään suojellakseen. Seuraavana päivänä hetkiä alkaa tulvia mieleeni. Mäyräkoira, joka huusi, huusi, huusi ja huusi luolastossa. Kettu, joka pyöri pesässä. Ketun vinkuna, kun koira on hänessä kiinni. Ihmisten nauru, taputukset. Koko toimintaa leimaava kulkeva silmitön väkivalta ja ihmisten eläimiä kohtaan osoittama piittaamattomuus aikaansaavat sen, että näen jonkin aikaa painajaisia ja kesken päivän alan yhtäkkiä itkemään. Joudun jäämään sairauslomalle ja hakeudun psykologin jutuille, Nytkin, tätä kirjoittaessani, minua itkettää. Sekä koiran, että ketun puolesta.

Tänäänkin, juuri tällä hetkellä, kettu elää häkissään. Kun sitten häkin ovi avautuu ja häkkiin ojentuu käsi, ketulla on vain kaksi mahdollista kohdetta: kuolema tai luolasto. Sitä kettu ei saa tässä elämässä kokea, millaista on olla kettu.