Eläinsuojelu ei saa enää jäädä voitontavoittelun jalkoihin
Eläinsuojelusta ei saa olla päättämässä poliitikko, joka omistaa tehotuotantotilan tai jonka omat rahat ovat kiinni turkishuutokauppayhtiössä. Niistä ei saa päättää ministeriö, jonka tärkein tavoite on edistää agribisneksen kilpailukykyä.
Suomen nykyinen eläinsuojelulaki on säädetty vuonna 1996. Se on auttamatta vanhentunut: lain säätämisen jälkeen suurin osa verrokkimaistamme on esimerkiksi kieltänyt turkistarhauksen. Nyt tekeillä oleva lain uudistus on surkea: se jättää vaille parannuksia ylivoimaisesti suurimman osan tuotantoeläimistä. Mitään merkittäviä parannuksia ei ole ehdotettu esimerkiksi turkiseläinten, broilerien, kalakasvattamoiden tai lihasikojen oloihin.
Laista vastaa maa- ja metsätalousministeriö, jolla on kaksi keskenään ristiriitaista tehtävää. Ministeriö sekä edistää agribisneksen taloutta että rajoittaa sitä asettamalla säädöksiä ja normeja, kuten eläinsuojelulaki. Eläinsuojelulain viivästyminen ja heikko taso osoittavat, että eläinten asia on jäänyt ministeriössä täysin talousasioiden jalkoihin.
Maa- ja metsätalousministeriksi on säännönmukaisesti valittu poliitikkoja, jotka kannattavat eläinten tehotuotantoa ja haluavat edistää maatalousyritysten voittoja eläinsuojelun kustannuksella. Edellisellä ministerillä Jari Lepällä on itsellään tehotuotantotila. Nykyinen ministeri Antti Kurvinen on henkilökohtaisesti sijoittanut teurastamoyritys Atrian ja turkisyhtiö Saga Fursin osakkeisiin.
Eläinsuojelu ei ole vain maatalouspolitiikkaa. Se, miten kohtelemme eläimiä, määrittää yhteiskuntamme sivistyksen tason.