Hyppää pääsisältöön

Kanat häkeissä ja luonnossa

Kanan elämän alku

Munijakanojen isovanhemmat kuljetetaan Suomeen ulkomailta. Näiden jälkeläiset päätyvät niin kutsuttuihin siitoshalleihin, joissa kanat munivat hedelmöitettyjä munia. Munat siirretään hautomoihin, joissa tiput kuoriutuvat vajaan kolmen viikon päästä laatikoihin. Hautomon työntekijät kauhovat laatikoista pienet linnunpoikaset liukuhihnalle. Liukuhihnalla työntekijät erottelevat kanan- ja kukonpojat toisistaan. Kukkopojat heitetään takaisin liukuhihnalle, joka vie ne hiilidioksidisäiliöön tai silppuriin. Kukkopoikia ei munantuotannossa tarvita, joten ne tapetaan. Vastakuoriutunut linnunpoikanen sietää hiilidioksidia paremmin kuin vanhempi lintu, joten taintumiseen ja kuolemaan kuluu pidempi aika.

Sairaat, vammautuneet elävät linnut sekä kuoriutumattomat munat heitetään silppuriin, jossa ne silppuuntuvat kuoliaaksi. Kananpoikaset rokotetaan ja sullotaan laatikoihin. Ne jatkavat matkaansa nuorikkokasvattamoihin. Nuorikkokasvattamoissa lintuja pidetään 14–16 viikkoa, minkä jälkeen ne lähetetään kanaloihin. 

Kanalat

Suomessa munijakanoja voidaan pitää varustelluissa häkeissä (niin sanotut virikehäkit) ja avokanaloissa (lattiakanalat).

Varustelluissa häkeissä pidetään häkin koosta riippuen 7–65 kanaa per häkki. Lain mukaan kanoilla tulee olla tilaa eläinyksilöä kohden 750 cm2, josta käytettävissä olevaa alaa on oltava 600 cm2, eli noin A4-paperiarkin verran. Varustellussa häkissä on pesä, joka on yleensä vain muoviläpällä rajattu alue. Orsi on lähes häkin alatason korkeudella, eivätkä kaikki kanat mahdu olemaan siinä yhtä aikaa. Pehkupaikan virkaa toimittaa esimerkiksi kynnysmaton tapainen pieni palanen. Suomen kanaloista reilu 60 % on varusteltuja häkkikanaloita.
   
Avokanaloissa (lattiakanalat) kanoja voi olla yhdeksän kanaa neliömetrillä. Laissa ei ole minkäänlaisia rajoituksia siitä, kuinka paljon kanoja saa olla samassa hallissa, joten niitä on yleensä tuhansia. Suomen kanaloista reilu 30 % on tavanomaisia lattiakanaloita.

Luomukanalat ovat avokanaloita, joissa on viisi kanaa neliömetrillä. Kanat pääsevät kesäisin ulos, mutta aina läheskään kaikki kanat eivät uskalla suuressa parvessa mennä ulos asti. Yhdessä parvessa saa olla 3000 kanaa. Suomen kanaloista 4 % on luomukanaloita.

Kaksi valkoista kanaa häkissä nokat toisiaan vasten ikään kuin tanssiasennossa

Häiriökäyttäytymistä     

Suomessa munijakanalassa on keskimäärin noin 10 000 lintua. Suurimmilla kanataloilla kanoja voi olla jopa 130 000. Varsinkin lattiakanaloissa on niin suuret parvikoot, etteivät kanat pysty tunnistamaan toisiaan.

Varsinkin lattiakanaloissa on niin suuret parvikoot, etteivät kanat pysty tunnistamaan toisiaan.

Silloin, kun kanat eivät pysty käyttäytymään niille synnynnäisellä tavalla, ne purkavat turhautumistaan häiriökäyttäytymällä. Häiriökäyttäytyminen on sellaista, mitä luonnossa villeillä tai villiintyneillä kanoilla ei esiinny. Kanat esimerkiksi kävelevät edestakaisin, nokkivat pakonomaisesti samaa kohdetta, ravistelevat päätään, nokkivat höyheniä, pureskelevat helttaa, leikkivät vedellä tai syövät muniaan. Edestakaisin kävelyn oletetaan johtuvan siitä, että kana yrittää toteuttaa lannistettua liikemallia, kuten etsiä pesää. Kun se ei pysty löytämään tai edes etsimään pesää, se yrittää päästä pois tästä epämiellyttävästä tilanteesta, mikä näkyy edestakaisin kävelynä.

Munijakanoilla tavallisin epänormaali käyttäytymisen muoto on toisten kanojen höyhenpuvun nokkiminen ja kannibalismi. Kannibaalisessa käytöksessä kana nokkii toisen linnun ihoa tai ihonalaista kudosta. Esimerkiksi kuoliaaksi nokitun kanan löytäminen kanalasta ei ole epätavallista.

Höyhenten irti vetäminen, eli niiden nokkiminen, aiheuttaa linnulle erittäin paljon kipua. Useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa kannibalismia sekä höyhenten nokkimisongelmaa yritetään ehkäistä typistämällä kanojen nokkia. Nokan typistäminen on kivuliasta, ja linnuilla on esimerkiksi vaikeuksia syödä. Suomessa nokkien katkaiseminen on kielletty. Kannibalismia ja/tai höyhenten nokkimista esiintyy villeillä kanoilla vain vankeudessa.

Teurastus

Kanojen luonnollinen elinikä on noin 7 vuotta, mutta tiedettävästi jotkut kanayksilöt ovat voineet elää jopa 15-vuotiaiksi. Tuotantotiloilla kanat tapetaan niiden tuottavuuden laskiessa, eli noin 1,5 vuoden ikäisinä.

Pääsääntöisesti munijakanoja ei viedä teurastamoille, sillä ne ovat munintakauden päättyessä niin loppuun kuluneita, ettei niiden teurastaminen ihmisravinnoksi ole kannattavaa. Sen sijaan tiloille ajaa auto, jossa on hiilidioksidikontti: Kanat lastataan konttiin ja tapetaan hiilidioksidilla. Ruhot päätyvät yleensä turkistarhoille rehuksi.

Nuoria kanoja lattialla ja hyllyillä, maassa kananmuna

Kanojen lajityypillinen käyttäytyminen

Kana polveutuu punaisesta viidakkokanasta, joita elelee edelleen Kaakkois-Aasiassa. Domestikoituminen alkoi noin 8000 vuotta sitten. Suurin osa nykyisistä kanakannoista juontaa juurensa 1800-luvun lopulla kehitetyistä lajeista Euroopassa ja USA:ssa. Tällöin alettiin kiinnittää huomiota kaupallisessa mielessä erityisesti kananmuniin.

Kanan käyttäytyminen on kehittynyt evoluution tuloksena tuhansien ja tuhansien sukupolvien aikana. Kanojen munintatehokkuuden kehittyminen on ollut nopeaa: 1950-luvulla kanat munivat vuodessa enimmillään 170–180 munaa, nykyään jo noin 300 munaa. Punainen viidakkokana munii vain 8–15 munaa. Villi viidakkokana saa ensimmäiset poikasensa vasta yhden vuoden iässä. Nykyajan kesykana sitä vastoin alkaa munia jo viiden kuukauden iässä.

Munimistahdin eroavaisuuksista huolimatta kanojen kohdalla domestikaatio on vaikuttanut lähinnä vain tuotannollisiin ja ulkoisiin piirteisiin: Kesykanalla on jäljellä kaikki käyttäytymispiirteet, jotka sen villillä esi-isälläkin on. Jos kanalla ei ole mahdollisuutta tyydyttää synnynnäisiä käyttäytymistarpeitaan, voi seurauksena olla stressiä, vammoja, altistumista sairauksille, heikentynyttä munimis-/lisääntymiskykyä ja käyttäytymishäiriöitä.

Näkymä alhaalta: häkkikana katsoo lattiaverkon läpi, ympärillä muiden kanojen jalkoja

Parvikoko on pieni

Luonnonoloissa kanat elävät pienissä ryhmissä ja niiden parven koko riippuu elinalueesta. Tiheässä kasvillisuudessa kanojen parveen kuuluu yleensä vain 1–4 lintua, mutta avarammassa kasvillisuudessa kanojen keskimääräinen parvikoko on reilu 10 lintua. Kanojen lisäksi laumaan kuuluu yksi kukko. Muut koiraat elelevät usein yksinään eritoten paritteluaikana. Kukot voivat myös muodostaa keskenään pieniä ryhmiä. Kana voi tunnistaa maksimissaan noin 80 lajitoveriaan.

Kanoilla on nokkimisjärjestys

Kanalaumassa vallitsee arvojärjestys eli nokkimisjärjestys. Nokkimisjärjestyksessä korkeassa asemassa olevilla kanoilla on etuja muihin nähden. Luonnonoloissa kanoilla ja kukoilla on eri hierarkia ja ne ovat harvoin aggressiivisia toisiaan kohtaan. Myös saman sukupuolen väliset aggresiot ovat harvinaisia, sillä hierarkiassa alempana olevat välttelevät mahdollisuuksien mukaan dominantteja.

Arvoasteikko osoitetaan lyhyesti työntämällä tai syöksyllä ja nopealla perääntymisellä. Arvoasemaan vaikuttaa linnun ikä, kunto sekä ulkomuoto (muun muassa höyhenpuvun pörhistely ja väri). Kana ei menetä heti asemaansa, vaikka esimerkiksi sulkasato vähentäisi sen höyheniä.

Kanat ovat liikkuvaisia

Mikäli kasvillisuus ei ole tiheää ja ruokaa on saatavilla hyvin, kanat eivät tavallisesti liiku pesäpuustaan 50 metriä kauemmas. Sen sijaan viidakossa kanat saattavat vaeltaa sadekaudella jopa 8–32 kilometriä.

Kanat ovat aktiiivisia, ja ne käyttävät laajempaa aluetta kuin muut maassa elävät linnut. Vanhemmat kanat eivät yleensä lennä säännöllisesti muuta kuin yöpuuhun nukkumaan ja takaisin maahan. Linnut nukkuvatkin joka yö tavallisesti samassa puussa tai pensaassa.

Kanoilla on tarkka vuorokausirytmi. Ne ovat päiväaktiivisia, ja pimeällä ne nukkuvat. Kanaparvi käyttäytyy synkronisesti: linnut syövät, juovat, nukkuvat, puhdistavat höyheniään ja hiekkakylpevät samanaikaisesti.

Kanat ovat valppaita lintuja. Suojautuakseen pedoilta niillä on useita piilopaikkoja lähistöllään. Kanat äännähtävät pedon nähdessään varoitushuudon, jonka sisältö on riippuvainen siitä, onko kyseessä ilma- vai maapeto. Maapetoja linnut pakenevat puuhun, ja ilmapedon ollessa lähettyvillä ne joko jähmettyvät paikalleen tai menevät piiloon. Pakenemisen ja jähmettymisen sijaan kanaemo, jolla on poikasia, saattaa pitää kovaa meteliä, jotta pedon huomio kiinnittyisi poikasista emoon. Kanaparven yllättämisen, hajoamisen ja vaaran jälkeen kanat päästävät tietynlaisia ääniä kootakseen parven takaisin yhteen.

Ruokailuun käytetään paljon aikaa

Suurin osa kanojen valveillaoloajasta kuluu ruoan etsintään. Vaikka kanat saisivat ruokaa nokkansa eteen, ne käyttäisivät silti aikaansa ruoan hankkimiseen. Kanojen ruokavalio on hyvin monipuolinen hedelmistä ruohoon saakka.

Sekä villilinnut että domestikoituneet linnut osaavat valita luonnosta ravitsemuksellisesti oikeaa ruokaa. Esimerkiksi kanat etsivät natriumia tai muuta tiettyä ravintoainetta nokkimalla kohteita, joita ne normaalisti eivät tutkisi.

Muniminen rauhassa

Kana jättää parvensa ja reviirinsä ainoastaan muniessaan. Se etsii itselleen pesäpaikan, joka on suojassa pedoilta ja katseilta. Pesä voi sijaita esimerkiksi pensaassa tai tiheän ruohon seassa. Kana voi muokata pesästään sopivan muotoisen ja vuorata pesäänsä kasveilla ja höyhenillä.

Muniessaan kana istuu pesässä 1–3 tuntia. Tämän jälkeen se palaa takaisin parveensa. Kun munia on tarpeeksi, se jää pesään hautomaan. Hautominen kestää 19–20 päivää. Kun poikaset ovat kuoriutuneet ja leimautuneet emoonsa, kana palaa poikastensa kanssa takaisin parveen. Emo suojelee poikasia ja opettaa niitä syömään oikeaa ruokaa, nukkumaan oksalla ja välttämään petoja. Kana vieroittaa poikasensa noin parin kuukauden kuluttua kuoriutumisesta.

Hiekka- ja aurinkokylpyjä

Kaikille linnuille on äärimmäisen tärkeää pitää höyhenpuku kunnossa. Puhdas höyhenpuku lämmittää, hylkii vettä ja suojaa ihoa vahingoilta. Höyhenpuvun kunnossa pitämiseksi kana sukii, räpyttelee ja ojentelee siipiä, nostelee ja pörröttää höyhenpukua, venyttelee jalkoja ja siipiä sekä heiluttelee pyrstöä. Myös hiekkakylvyt ovat oleellinen osa puhdistusoperaatiota, sillä ne ylläpitävät höyhenpuvun optimaalista rasvaisuutta. Aurinkoisella säällä kanat nautiskevat aurinkokylvyistä kyljellään maaten.

 

Tiesitkö tämän kanoista?

  • Kanat ryystävät ruohoa kuin spagettia. Luonnossa kanat viettävät päivänsä etsimällä hyönteisiä ja ryystämällä tuoreita ruohonkorsia. 
  • Kanat rakastavat hiekkakylpyjä. Hiekkakylvyt auttavat muun muassa pitämään loiset poissa, mutta selkeästi kanat myös nauttivat siitä. Ne kaivavat pienen kuopan hiekkaan ja pöllyttävät hiekkaa päällensä. Hiekkakylpy on usein ensimmäisiä asioita, joita eläintuotannosta pelastetut kanat tekevät päästyään paikkaan, jossa niiden on ensimmäistä kertaa mahdollista tuntea maata jalkojensa alla. 
  • Kanat käyttävät keskinäiseen viestintään valtavaa määrää erilaisia ääniä, joilla kaikilla on oma tarkoituksensa. 
  • Kanat leikkivät mielellään. Jos niillä vain on tilaa, kanat juoksevat, hyppelevät, kylpevät ja paistattelevat auringossa. 
  • Kanaemot juttelevat munissa oleville poikasilleen. Vielä kuoriutumattomat tiput vastaavat emolleen ja muille sisaruksilleen. 
  • Älykkyydessään kanat vetävät vertoja kädellisille. Ne osaavat ratkoa monimutkaisia ongelmia, ymmärtävät syy-seuraussuhteita, välittävät tietoa muille, miettivät tulevaisuutta ja osoittavat itsehillintää jos tietävät sen palkitsevan myöhemmin. 
  • Kanat ovat oikeastaan dinosauruksia. Linnut ovat dinosaurusten jälkeläisiä ja niiden lähimpiä elossa olevia sukulaisia. 
  • Kanoille on tärkeää saada rakentaa oma rauhallinen pesä ja ne tekevät sen erityisen huolellisesti. Ne voivat jopa paastota, jotta saavat rakennettua tarpeeksi turvallisen pesän. 
  • Kanat kykenevät tunnistamaan ja muistamaan jopa yli sata eri yksilöä, mukaanlukien ihmisyksilöitä. 
  • Kanat ymmärtävät, että esineet ja olennot ovat olemassa vaikka ne poistuisivat näkyvistä tai muutoin aistein havaittavista. Esimerkiksi pienillä ihmislapsilla ei ole tätä taitoa.