Hyppää pääsisältöön

Broilerin tuotanto Suomessa

1950-luvulla siipikarjateollisuus alkoi kutsua lihaksi kasvatettavaa kanaa broileriksi erotukseksi munijakanasta. Linnun isovanhemmat tulivat Suomeen Skotlannista ja se kuuluu samaan lajiin kuin munijakana, mutta on siitä erikseen jalostettu hybridi. Nykyisin Suomessa tapetaan vuodessa noin 55 miljoonaa broileria.

Lintutehdas

Hautomoista broilerit siirretään laatikoissa suuriin kasvattamoihin muutaman tunnin ikäisinä. Linnut tarvitsevat luontaisesti jonkun, johon ne leimautuvat, joten ne saattavat seurata hallin lattialla kävelevää ihmistä keltaisena merenä muutamia päiviä. 

Broilerit elävät ahtaasti: yhtä lintua kohden on liikkumatilaa alle A4-paperiarkin verran.

Kanat elävät halleissa koko elämänsä. Yhdellä tilalla on keskimäärin 40 000 broileria, ja yhdessä hallissa on yleensä vähintään 15 000 lintua kerralla. Erityisesti kasvatuksen lopussa broilerit elävät ahtaasti: lintuja on keskimäärin 23 jokaisella neliömetrillä, jolloin yhdellä broilerilla on liikkumatilaa alle A4-paperiarkin verran.

Kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista. Broilereilla ei myöskään ole mahdollisuutta etsiä itse ruokaansa, vaan se tarjotaan ruokinta-astioista.

Hallin lämpötila sekä ilmankosteus on optimoitu broilerin kasvunopeutta lisääväksi, ja broilerihallien valoja pidetään päällä lintujen iästä riippuen 18–23 tuntia vuorokaudessa. Näin menetellään, jotta broilerit söisivät enemmän - linnut syövät vain valoisaan aikaan.

Jalostuksen uhri

Broilerin jalostuksessa on pyritty korostamaan juuri niitä piirteitä, joita niin kutsutulta lopputuotteelta vaaditaan, kuten esimerkiksi suurta lihaisuutta.

Broilerin jalostustahti on ollut kiivasta: 1960-luvun puolivälissä kasvatusaika oli noin 63 vuorokautta, kun se nykyään on 31–39 vuorokautta. Broilerin lihan paino kanaa kohden on kuitenkin noussut 700–900 grammasta 1350–1900 grammaan. Samalla rehunkulutus lihakiloa kohden on vähentynyt puoleen.

Broilereilla on yleisesti esimerkiksi sydänperäisiä sairauksia ja vesipöhöä. Niiden luut ovat usein huonossa kunnossa, ja niillä voi olla raajarikkoja. Jotkin näistä sairauksista saattavat olla kivuliaita. Mikäli kivut ovat kovat, ei eläin pääse syömään ja juomaan, vaan se kuolee janoon.

Broilerit liikkuvat munijakanoihin verrattuna vain vähän, sillä niiden energia kuluu aineenvaihduntaan. Niiden liikkumismotivaatio ei ole kuitenkaan muuttunut. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että broilerit syövät mieluummin kipulääkettä sisältävää ruokaa kuin kipulääkkeetöntä. Kipulääkettä syötyään linnut liikkuivat enemmän.

Kuolleisuus kasvatuksen aikana on munintakanoihin verrattuna erittäin suuri: noin prosentti viikossa. Eläinlääkäri käy tiloilla harvoin, eikä sairaita eläimiä hoideta. Tilallinen tappaa sairaat linnut - mikäli löytää ne -  esimerkiksi ottamalla eläintä kaulasta kiinni ja pyöräyttämällä sitä kuin linkoa, jolloin sen kaula katkeaa.

Broilereita ahtaassa hallissa, yksi lintu katsoo muiden yli

Lyhyen elämän loppu

Suomessa tapetaan vuodessa noin 55 miljoonaa broileria.

Broilerit teurastetaan noin viiden viikon iässä. Linnut kerätään lastauskoneella hallista kuljetuslaatikoihin. Tapahtuma on nopea prosessi, minkä vuoksi broilereilta murtuu usein luita lastauksen aikana. Teuraskuljetusten aikana kiireessä pakatuista laatikoista ulkopuolelle jääneet siivet ja jalat saattavat hankautua jopa irti. Normaalina kuljetuskuolleisuutena pidetään puolta prosenttia, mikä tarkoittaa yli 250 000 linnun vuosittaista kuolemaa pelkästään kuljetuksissa.

Saarioisten teurastamolla broilerit laitetaan katosta roikkuviin, liukuhihnassa oleviin koukkuihin koivista alaspäin. Tutkimusten mukaan pää alaspäin roikkuminen aiheuttaa linnuille tuskaa ja pelkoa. Linnuilla ei ole palleaa, joten sisäelimet painuvat sydäntä vasten, ja lisäksi ripustuslenkki sattuu jalkoihin.

Liukuhihnan alapuolella kulkee vesi, jossa on sähköä. Mikäli linnut eivät räpiköi ja ne ovat tarpeeksi isoja yltääkseen vesialtaaseen, ne taintuvat. Vesiastiaan johdetaan sähköä sen verran, että broileri taintuisi, mutta kuitenkaan sen liha ei tummuisi. Tummaa lihaa ei kelpuuteta ensiluokkaiseksi laatulihaksi.

Muissa teurastamoissa linnut kaasutetaan ensin hiilidioksidilla kuljetuslaatikoissa ja laitetaan sitten vasta roikkumaan jaloista pää alaspäin. Hiilidioksidi aiheuttaa linnuille tuskaa, sillä siitä tulee tukehtumisen tunne.

Taintumisen jälkeen viiltolaite leikkaa kanojen kaulan auki. Kolmannessa vaiheessa kuumavesikalttauskone kynii, kuorii ja pesee linnun.