Kuva: Igualdad Animal

Eläinkokeet maailmalla ja Suomessa

Eläinkokeiden määrää koko maailmassa on vaikea arvioida, koska suurin osa maailman maista ei julkaise niistä tilastoja. Euroopan unionissa ja Norjassa käytettiin vuonna 2019 eläinkokeissa yhteensä yli 10 miljoonaa eläintä. Niistä n. 2,35 miljoonaa käytettiin lainsäädännön vaatimaan turvallisuustestaukseen. Arviot koko maailman eläinkokeiden määristä vaihtelevat 80 miljoonasta 200 miljoonaan.

Vuonna 2021 Suomessa käytettiin 91 759 koe-eläintä. Lisäksi laitoksissa oli 137 108 eläintä muuhun käyttöön, kuten koe-eläinten kasvattamiseen, geenimuunneltujen eläinlinjojen ylläpitoon sekä kudosten ja elinten keräämiseen. Tilastoja koe-eläinten käytöstä löytyy Suomen osalta Aluehallintoviraston sivuilta ja EU:n osalta ALURES-tietokannasta.

Suomessa on 75 eläinkokeita tekevää tai koe-eläimiä kasvattavaa laitosta. Suurin laitoksista on Helsingin yliopisto, joka käytti miltei puolet (43 699) koe-eläimistä.

Yleisimpiä koe-eläimiä vuonna 2021 olivat hiiri (57 % kaikista koe-eläimistä), rotta (11 %) ja kalat (23 %). Koe-eläimiksi kasvatettuja koiria, yleensä beagleja, käytetään pienissä määrin lääketestauksessa. Vuonna 2021 kolmeatoista koiraa käytettiin ensimmäistä kertaa kokeessa. Koiria voidaan käyttää useissa kokeissa jopa vuosien ajan, mutta vain ensimmäinen tilastoidaan. Eläinkokeissa käytettävien koirien kokonaismäärä ei selviä tilastoista. Muita eläinkokeisiin käytettäviä eläimiä ovat esimerkiksi kani, marsu, hamsteri, sika ja lammas. Kaloista seeprakaloja käytetään lääketieteellisessä tutkimuksessa ja lohikaloja esimerkiksi kirjolohen kasvatustutkimuksissa.

Suomessa tehdyistä eläinkokeista perustutkimusta oli 56 %, soveltavaa tutkimusta 37 %, lakisääteistä käyttöä (turvallisuustestit) 3 % ja opetuskäyttöä 3 %. Perustutkimus tarkoittaa yleistä tiedon lisäämiseen tähtäävää tutkimusta, joka ei johda suoriin käytännön sovelluksiin. Soveltavassa tutkimuksessa kokeillaan valmista lääkeaihiota eläimillä. 
 

Kosmetiikan eläinkokeet

Euroopan unioni on kieltänyt kosmetiikan eläinkokeet vuodesta 2013 alkaen. Kielto koskee kosmetiikan ja hygienatuotteiden testaamista eläinkokein EU:n alueella sekä EU:n ulkopuolella eläinkokeilla testatun kosmetiikan myymistä EU:ssa. Kielto ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa jonkin muun maan lainsäädäntö vaatii aineiden testaamista. Eläinkokeettomuutta ei myöskään valvota, vaan valvonta on tuotteita maahantuovien yritysten omalla vastuulla. Suomessa Animalia ylläpitää eläinkokeettoman kosmetiikan listaa. Ostamalla listalla olevia tuotteita voi olla varma, ettei niitä ole testattu eläinkokeilla.

Lainsäädäntö eläinkokeista

Suomessa ja EU:ssa eläinkokeiden tekemistä säätelee Eurooppalainen eläinkoedirektiivi (2010/63/EU). Direktiivi on täysharmonisoitu eli se on kaikissa jäsenmaissa sama eikä tiukempaa lakia saa säätää. Eläinkoedirektiivi koskee selkärankaisia ja pääjalkaisia (esim. mustekalat). Selkärangattomat, esimerkiksi hyönteiset ja äyriäiset, eivät kuulu eläinkoelainsäädännön piiriin.

Eläinkoedirektiivin tavoitteena on eläinkokeista luopuminen pitkällä tähtäimellä. Eläinkokeiden vähentäminen perustuu William Russellin ja Rex Burchin jo vuonna 1959 ehdottamiin 3R-periaatteisiin. Kolme R-kirjainta ovat Replacement (korvaaminen), Reduction (vähentäminen) ja Refinement (parantaminen = kärsimyksen vähentäminen). 3R-periaatteiden mukaisesti tutkijoiden pitäisi pyrkiä aina kun mahdollista käyttämään muuta keinoa kuin eläinkokeita ja niitä tehdessä käyttämään mahdollisimman vähän eläimiä ja tekemään mahdollisimman tuskattomia kokeita.

Eläinkokeiden tuskallisuutta arvioidaan neliportaisella asteikolla: ei toipumista (toimenpide tehdään nukutuksessa ja eläin lopetetaan sen jälkeen), lievä, kohtalainen ja vakava. Asteikko tarkastelee pelkästään kokeen tuskallisuutta, ja koe-eläimen kuolema katsotaan lievimmäksi haitaksi. Eläinkokeisiin määritellään aina kriittinen piste, jossa eläin on viimeistään lopetettava tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi (humane endpoint, inhimillinen päätepiste). 

Suomessa vuonna 2021 tehdyt eläinkokeet jakautuivat seuraavasti:
– Ei toipumista 7 %
– Lievä 60 %
– Kohtalainen 28 %
– Vakava 5 %. 

Eläinkokeen tekemiseen tarvitaan lupa. Luvan myöntää Suomessa hankelupalautakunta, joka arvioi hakemukset. Hankelupalautakunta koostuu tieteellisen tutkimuksen, laboratorioeläinten hoidon, eläinlääketieteen ja eettisten kysymysten asiantuntijoista. Hankkeista tehdään hyöty/haitta-analyysi. Hakemusten käsittely on kuitenkin hyvin teknistä.

"Toisaalta eläinsuojelun edustajat kiinnittivät huomiota siihen, että todellinen keskustelu eläinkokeen oikeutuksesta puuttuu ja lupa eläinkokeeseen myönnetään automaattisesti sen jälkeen, kun on varmistettu, että eläinten kärsimys pyritään minimoimaan. Lopputulos on selvä jo siinä vaiheessa, kun hakemuksesta ruvetaan keskustelemaan." (Hirsjärvi, Norring ja Uotila: Eläinkokeet Suomessa, s. 21.)
 

Eläinkokeet ovat epäluotettavia

Lajit reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin. Esimerkiksi penisilliini on hyödyllinen ihmisille, mutta voi tappaa kissan ja marsun, kun taas arsenikki on vaarallinen ihmisille, mutta ei rotille, hiirille tai lampaille.

Eläinkokeiden luotettavuudesta on 2000-luvulla tehty useita tutkimuksia, joissa on todettu eläinkokeiden toimivuuden ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kehityksessä olevan heikko. Eläinmallien ennustusvoiman lääkeaineiden haitallisuudesta ihmisille on todettu olevan vain noin 50 % eli saman verran kuin puhdas sattuma. Lisäksi vuonna 2020 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa arvioitiin, että vain puolet eläinkokeista (jotka kattoivat vain neljäsosan käytetyistä koe-eläimistä) julkaistiin lopulta tieteellisenä artikkelina. Tärkeimpiä syitä näiden tutkimusten julkaisematta jäämiselle oli se, ettei tutkimuksessa saavutettu tilastollisesti merkitsevää tulosta, että koe oli vain kokeiluluonteinen tai eläinmallien kanssa ilmeni ongelmia.

On arvioitu, että eläimillä testatuista lääkeaihioista vain 12 % etenee ihmisillä tehtäviin kliinisiin kokeisiin, ja kliinisistä kokeista epäonnistuu arviolta 90 %. Näin siis vain noin 1,2 % eläimillä testatuista lääkeaihioista etenee valmiiksi lääkkeeksi.

Eläinkokeista huolimatta markkinoille pääsee ajoittain lääkkeitä, jotka ovatkin vaarallisia ihmisille. Esimerkiksi vuonna 2004 yhdysvaltalainen lääkeyhtiö Merck veti markkinoilta Vioxx-nimisen kipulääkkeen. Lääkkeen arvioitiin aiheuttaneen viiden vuoden aikana 88 000 sydänkohtausta ja 38 000 ihmisen kuoleman. Merck tuomittiin oikeudessa maksamaan korvauksia yhteensä 8,5 miljardia dollaria.
 

Eläinkokeille on vaihtoehtoja

Menetelmiä eläinkokeiden korvaamiseksi ovat esimerkiksi tietokonesimulaatiot, soluviljelmät ja monikudosmallit. 

Tietokonemallinnuksella ja laskennallisilla menetelmillä on keskeinen rooli eläinkokeiden vähentämisessä. Vuonna 2019 julkaistussa laajassa vertailututkimuksessa oppiva tekoäly oli eläinkokeita luotettavampi ennustamaan kemikaalien myrkyllisyyttä. Tutkimuksessa käytettiin kuutta OECD:n standardoidua turvallisuustestiä, jotka muodostavat 55 % EU:ssa eläimillä tehdyistä turvallisuustesteistä (yhteensä 600 000 eläintä vuodessa). Tekoäly oli eläinkokeita luotettavampi jokaisessa testissä. Lisäksi myrkyllisen aineen tunnistamisessa tekoälyn tarkkuus oli 89 % ja eläinkokeiden vain 69 %.

Soluviljelyssä haluttuja soluja viljellään laboratoriossa. Soluista pystytään nykyään rakentamaan melkein mitä tahansa monisoluisia kudosmalleja, jotka myös toimivat hyvin samalla tapaa kuin alkuperäinen ihmiskudos. Laboratorio-oloissa solumalleja käyttäessä kokeita on helpompi kontrolloida ja muuttaa kuin eläinkokeissa, ja niillä päästään parempaan tarkkuuteen.

Monikudosmallintaminen (Organ-on-Chip) yhdistää kantasolutekniikkaa ja mikroteknologiaa ihmiskehon toimintoja jäljittelevän monikudosmallin kehittämiseksi. Monikudosmallintamisessa rakennetaan kudos tai useita kudoksia nestevirtauksen sisältävälle alustalle. Monikudosmallintamisen hyöty aiemmin kehitettyihin solumalleihin verrattuna on sen kyvyssä sisällyttää kudoksen monimuotoisuus mukaan lukien kolmiulotteinen rakenne, kudosta ympäröivä biomateriaali, useat eri solutyypit, verenkierto sekä hermotus.

Tampereen yliopiston yhteydessä toimii Suomen vaihtoehtomenetelmäkeskus FHAIVE (Finnish Hub for Development and Validation of Integrated Approaches). Se kehittää ja validoi eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä.

Lisäksi pitäisi arvioida sitä, mitkä eläinkokeet ovat ylipäätään tarpeellisia, ja voisiko samat tiedot saada muilla menetelmillä. Suuri osa eläinkokeista tehdään siksi, että niitä on totuttu käyttämään ja koska korvaavat menetelmät eivät vielä toistaiseksi ole yhtä tunnettuja. Pitäisi myös arvioida laajemmin sitä, kuinka paljon tieteellisen tutkimuksen rahoituksesta ohjautuu eläinkokeisiin ja kuinka paljon eläinkokeettomien menetelmien kehittämiseen. Myös panostamalla kansanterveyden edistämiseen ja tuloerojen pienentämiseen voidaan ehkäistä sairauksia.