1. Kalat on kaikista monimuotoisin ja suurin selkärankaisten ryhmä. Kalalajeja on enemmän kuin kaikkia muita selkärankaislajeja yhteensä. Tällä hetkellä kestämättömät kalastusmenetelmät ja muu ihmistoiminta tappavat meristä elämää niin nopeasti, ettemme ehdi edes havaita, mitä vesissämme elää, ennen kuin se tuhoutuu.

2. Kalojen tiedetään kykenevän kokemaan kärsimystä, eli voimakkaita tunteita sisältävää kivun, vahingoittumisen ja pelon tuntemusta, joka on jotain paljon enemmän kuin pelkkä refleksinen reaktio kudosvaurion syntymiseen. Kärsimys tarkoittaa samaa ilmiötä, oli sitten kyseessä ihminen, kala tai vaikkapa äyriäinen.

3. Kalat eivät kommunikoi ilmeillä, ja niiden äänet eivät kanna ilmassa. Näiden ihmislajille tyypillisten kommunikointimenetelmien puuttuessa olemme usein tahdottomampia tunnustamaan sitä tieteellistä tosiasiaa, että myös kalat voivat kokea kärsimystä, iloa, surua ynnä muita tunteita. Vaikka kalat eivät viesti ilmeillä ihmisten tapaan, niillä on muita tapoja viestiä muille mielialaansa. Äänien lisäksi liikkeet viestivät kalojen tuntemuksista, ja esimerkiksi värien kalpeneminen viestii yleensä pelosta. Kaloilla on myös aisteja, jotka ihmiseltä puuttuvat kokonaan; tällaisia ovat esimerkiksi kylkiviiva-aisti ja sähköaisti.

4. Kaloilla on hyvä muisti, ja ne kykenevät oppimaan esimerkiksi suunnistamiseen ja reitinvalintaan vaadittavat tiedot hyvinkin nopeasti. Useiden kalalajien edustajien tiedetään oppivan elintaidot muilta lajikumppaneiltaan. Esimerkkinä ampujakalojen heimoon kuuluvien lajien edustajat, jotka oppivat muita tarkkailemalla.

5. Joidenkin kalalajien tiedetään osaavan käyttää työkaluja, kuten alasinta (esimerkiksi selkäpistehuulikala) ja kuljetusalustoja (havaittu ainakin yhdellä eteläamerikkalaisella kirjoahventen heimoon kuuluvalla lajilla), ja osaavan rakentaa monimutkaisia pesäpaikkoja.

6. Joidenkin kalalajien tiedetään leikkivän. Monet kalalajit ovat myös hyvin sosiaalisia ja niillä on monimutkainen sosiaalinen elämä.

7. Kalastettaessa jokainen kalayksilö kokee aina kivuliaan kuoleman, teollisessa kalastuksessa yleensä hitaasti tukehtumalla.

8. Vankeudessa elävät kalat osoittavat samoja merkkejä vankeuden haitallisista vaikutuksista kuin muutkin eläimet. Niillä esiintyy mm. stereotyyppistä käyttäytymistä, apatiaa ja kannibalismia. 40% kuolee jo ennen teurastusta.

9. Nykymuotoinen kalastustoiminta tulee mahdollisesti tyhjentämään valtameret kaloista tulevaisuudessa. Vuoteen 1950 verrattuna 90% suurista kaloista on jo nyt kadonnut. Katso havainnollistava animaatio aiheesta täältä.

10. Maailmanlaajuisesti lähes puolet pyydetyistä kaloista käytetään kalajauhon ja -öljyn valmistamiseen. Kyseiset tuotteet päätyvät pääasiassa eläintuotantoon rehuksi – esimerkiksi kalankasvatukseen. 40% kaikesta kalansaaliista heitetään takaisin mereen ns. ”sivusaaliina”. Kalastusmenetelmät eivät valikoi, mitkä eläimet verkkoihin tai syötteihin jäävät. Siten "sivusaalis" on kiinteä osa kalastusta, ei vahinko. Suurin osa "sivusaaliista" on jo takaisin mereen heitettäessä menehtynyt, tai ainakin vahingoittunut. Kalastuksen seurauksena kuoleekin kilpikonnia, hylkeitä, valaita ja kymmeniä tuhansia merilintuja vuosittain. Esimerkiksi yhden katkarapukilon pyytämisessä on kuollut turhaan jopa kymmenen kiloa muita lajeja, uhanalaisiakin.