Suomessa on lukuisia eläintarhoja, eläinpuistoja, terraarioita, eläinnäyttelyitä ja muita kohteita, joissa vangittuja eläimiä esitellään ihmisille. Eläintarha saattaa tarjota viihdykettä ihmisille, mutta eläimelle se merkitsee elinkautista vankeutta.

Tarkoin säädeltyä suojelutyötä?

Luonnonvaraisten eläinten pidolle on asetettu tarkkoja vaatimuksia. Esimerkiksi ketulle tämä tarkoittaa monen sadan neliön ulkotarhaa, joka ainakin turkistarhoihin verrattuna saattaa kuulostaa ihanteelliselta. Eläimet kuitenkin nähdään usein pelkkinä turistien houkuttimina, eikä niiden hyvinvoinnista tai lajityypillisistä tarpeista ole mahdollista huolehtia riittävästi.

Eläintarhojen sanotaan edistävän luonnon moninaisuuden säilymistä, sillä ne lisäännyttävät harvinaisia ja uhanalaisia eläimiä. Esimerkiksi Korkeasaari on toiminut eläintarhana vuodesta 1889 alkaen. Osa Korkeasaaren eläinlajeista on uhanalaisia, ja se on mukana Eurooppalaisessa uhanalaisohjelmassa. Kuitenkin eläintarhojen eläimistä vain pieni osa on suojelutavoitteisiin merkittyjä, uhanalaisia eläimiä – esimerkiksi nisäkkäistä vain 15%. Näidenkin lajien tarhapopulaatiot ovat osin liian pieniä geneettisesti terveen populaation säilyttämiseksi.

Tarhaoloja pyrittään kehittämään mahdollisimman luonnonmukaisiksi, jotta eläinten luontaiset käyttäytymistavat säilyisivät. Tarhaolojen ”rikastaminen” luonnonmukaisemmaksi on kuitenkin osin kosmeettista häkkien sisustamista, jolla ei aina ole yhteyttä eläinten lajityypillisiin tarpeisiin. On toki arvokasta, että eläintarhat keräävät ja välittävät tietoja eri ekosysteemeistä ja niihin liittyvistä ympäristökysymyksistä sekä uhanalaisista lajeista – lähinnä niiden suojelusta ja niitä uhkaavista tekijöistä. 

Eläintarhojen harjoittama suojelutyö on täynnä ongelmia

Eläintarhauksen sanotaan palvelevan myös opetustarkoituksessa. Ihmisille pyritään tarjoamaan mahdollisuus tutustua luonnon monimuotoisuuteen. On surullista, jos tätä sinänsä hyvää tarkoitusperää eivät palvele muut keinot kuin vierailut eläintarhoilla. Viemällä lapsemme tarhoille opetamme heille, että eläimet ovat alempiarvoisempia huvittelukappaleita, eivät tuntevia yksilöitä, joilla on luontaista arvoa ja oikeuksia.

Eläintarhojen tilastoidut tulokset eläinten tai populaatioiden siirtämisestä takaisin luontoon ovat heikkoja. Vain harvat tapaukset ovat pitkän aikavälin onnistumisia. Virikkeettömyytensä ja stressaavuuteensa vuoksi vankeusympäristö johtaa herkästi puutteelliseen elintärkeiden taitojen kehittymiseen tai oppimiseen, riittämättömiin motorisiin kykyihin ja aivojen alikehittymiseen. Lisäksi eläimet voivat tottua liiaksi ihmiseen ja jäädä sosiaalisesti kyvyttömiksi suhteessa omiin lajitovereihinsa ja jopa omiin jälkeläisiinsä. Näistä syistä luontoon siirretyt eläimet selviytyvät heikosti vapautuksen jälkeen. Vankeudessa eläneillä eläimillä voi olla tauteja, jotka voivat hävittää luonnollisen populaation, jos ne päästetään vapaaksi.

Eläintarhat todelllisuudessa poistavat luonnosta enemmän eläinlajeja kuin ne sinne palauttavat. Zimbabwelaisen Rhino Watchin arvion mukaan eläinten pito eläintarhalla on jopa 100 kertaa kalliimpaa kuin niiden suojelu luonnossa. Luonnollisten elinympäristöjen suojeleminen ja kunnostaminen on tutkitusti pidemmällä tähtäimellä tehokkaampi keino auttaa luonnoneläimiä. Jos jokin uhanalainen kanta saataisiinkin säilymään hengissä eläintarhalla, hyödytäänkö suojelumielessä mitään, jos tarhaaminen on ollut tekosyy jättää elinalueen suojelu tekemättä.

Harhaanjohtava kuva eläimistä

Kaikista puolusteluista huolimatta eläintarhauksen perimmäinen syy on voitontavoittelu, eikä se eläinten näkökulmasta katsottuna juurikaan eroa muista eläimiä hyväksikäyttävistä teollisuudenaloista. Eläintarhaus tekee hallaa ihmisen ja eläimen väliselle suhteelle, sillä se vahvistaa uskomusta eläinten ja luonnon “toiseudesta” meihin ihmisiin nähden.

Eläintarhojen toiminnan takana on ajatus, jonka mukaan eläimellä ei ole luontaista arvoa tai oikeuksia, vaan että se on olemassa ihmisten tarpeita varten. Maksettuaan pääsymaksun ihmiset odottavat saavansa rahoilleen vastinetta. Eläimet vaaditaan nähtäväksi ja niiden liikkeet tarkasteltavaksi ihmisten omilla ehdoilla.

Pieneksi rajattu, virikkeetön elinympäristö, ruuhkaisuus, epänormaalit sosiaaliset olot sekä ihmisten läheisyys ilman piiloon pääsyn mahdollisuutta aiheuttavat eläimille stressiä, joka näkyy muun muassa apatiana, aggressiivisuutena, pelkotiloina ja stereotyyppisenä käyttäytymisenä.

Todellisuudessa eläintarhat antavat ihmisille vääristyneen ja harhaanjohtavan kuvan eläimistä. Suomeen tuoduista eläimistä osa on jopa tuhansien kilometrien päässä omasta luonnollisesta elinympäristöstään. Kuinka luonnonmukaista ja lajityypillistä elämää Amazonasin viidakosta Helsinkiin tuotu ja häkkiin vangittu pikkuapina voi elää? Jos tarkoituksena on eläin- ja luonnonsuojelutyö tai tutkimus, tulisi tätä varten olla omat yleisöltä suljetut yksiköt.

Eettisempiä tutustumiskeinoja on olemassa

Miksi olemme halukkaita näkemään villielämiä häkeissä? Miksi olemme valmiita jopa maksamaan siitä sen sijaan, että menisimme esimerkiksi metsään, missä voisimme nähdä eläimiä vapaana niiden luonnollisessa elinympäristössä ja niiden omilla ehdoilla? On olemassa muitakin keinoja opettaa ihmisille luonnon monimuotoisuudesta ja eläimistä kuin eläinten vangitseminen häkkeihin. Tarhalla elävien eläinten elämä ei ole verrattavissa niiden luonnonvaraisten lajikumppanien elämään. Luonnon moninaisuuteen tutustumiseen on olemassa eläinystävällisempiäkin keinoja, kuten internet, tietokirjallisuus ja luontodokumentit.

Vaikka pahimpiin eläintarhoihin verrattuna Suomen eläintarhoissa on suhteellisen hyvät olot, on tärkeää muistaa, ettei mikään korvaa eläimille vapautta.