Lyhytkin koe-eläinaika jättää jälkensä
Vaikka Ruska-koira kotiutui koe-eläinkäytöstä jo 3-vuotiaana, jätti koe-eläimenä eläminen siihen pysyvät jäljet.
Ruska kotiutui 2000-luvun alussa, noin 3-vuotiaana. Kuten monien muidenkin koe-eläiminä eläneiden koirien kohdalla, ei Ruskastakaan tiedetty varmasti, millaisia kokeita sillä oli tehty.
Vaikka Ruska oli elänyt koe-eläimenä verrattain lyhyen aikaa, koe-eläinaika oli kuitenkin jättänyt häneen jälkensä. Ruska oli alkuun todella eroahdistunut ja pahimmillaan pyrki ulos seinien ja ikkunoiden läpi yksin jäädessään tai teki tuhoja. Öisin Ruska heräsi välillä hämmentyneenä eikä vaikuttanut tietävän missä oli ja murisi.
Ruskalla oli koko elämänsä ajan resurssiaggressiivisuutta, mikä teki ruokailusta aika ajoin haasteellista. Jos silmä vältti, Ruska hotki saataville jääneet herkut synttärikakusta kattilalliseen perunoita ja puolusti näitä saaliitaan jopa raivokkaasti.
Ruoan lisäksi Ruska kähvelsi ja vahti ihmisen arkisia tavaroita, kuten kännykkää ja hiusharjaa. Hän kuitenkin yleensä luopui saalistaan ruokapalkkiota vastaan.
”Ruska yleensä vohki tavaroita, joissa oli paljon minun hajua. Toisaalta hän saattoi varastella tavaroita myös saadakseen huomiota”, Ruskan ihminen kertoo.
Lopulta Ruska oppi myös monia kotikoiran taitoja, vaikka siitä ei esimerkiksi tullut täysin sisäsiistiä ikinä. Autoiluun totutteleminen vei aikaa, mutta lopulta hän pääsi matkaamaan ihmisensä kanssa autolla Euroopan halki.
Ruska leimautui vahvasti omaan ihmiseensä, kerrytti paljon ihmisihailijoita ja tuli hyvin toimeen niin kissojen kuin muiden koirienkin kanssa. Hänellä oli kuitenkin myös saalisviettiä ja Ruska saattoi päästää esimerkiksi jäniksen nähdessään korkean jahtihaukun ja pyrkiä perään.
Kaikkiaan Ruska sai asua 10 vuotta kotikoirana, kunnes vanhuuden vaivat kävivät liian raskaiksi.