KÄRSIMYSTÄ KAUKANA TÄÄLTÄ

Sivun kuvakaappaukset ovat videoilta saksalaisista laboratorioista. Kuvat: SoKo Tierschutz ja Cruelty Free Int/Muelln.

Suomessa ei ole tehty eläinkokeita apinoilla kahteenkymmeneen vuoteen. Vaikka kokeiden historia on meilläkin synkkä, pidetään apinakokeisiin liittyviä eettisiä ongelmia nykyaikana niin painavina, että lainsäädäntö sallii apinoiden käytön vain tietyissä poikkeustapauksissa. Apinoille ei myöskään saa tehdä toimenpiteitä, jotka aikeuttavat pitkäkestoista kärsimystä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suomalaiset tutkijat ja yliopistot toimisivat tämän etiikan mukaan. Suomalaisesta lainsäädännöstä ja eläinkokeiden lupamenettelystä ei tarvitse välittää, jos kokeet teetetään ulkomailla tai ne tehdään yhteistyössä ulkomaisen kumppanin kanssa niin, ettei kokeita tehdä Suomessa.

Kartoitimme suomalaisen tutkimuksen nimissä ulkomailla tehtyjä apinakokeita viime vuosilta.

APINAT KOE-ELÄIMINÄ

Apinoita käytetään eläinkokeissa, koska niiden aivot ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmisten. Apinat ovat erittäin älykkäitä eläimiä, jotka muodostavat monimutkaisia ​​sosiaalisia suhteita ja kokevat tunteita samalla tavalla kuin ihmiset. Eläinkokeissa usein käytettyjä apinalajeja ovat Aasiasta kotoisin olevat reesusmakaki ja jaavanmakaki sekä Etelä-Amerikasta kotoisin oleva valkotupsusilkkiapina.

Suurin osa kokeissa käytetyistä apinoista ostetaan kaupallisilta toimijoilta ja tuodaan esimerkiksi Mauritiuksella, Kiinassa, Vietnamissa tai  Kambodžassa sijaitsevalta jalostuskeskukselta. Näiden jalostuskeskusten standardit vaihtelevat suuresti, jotkut ovat erittäin huonoja. reesusmakaki on täysikasvuinen 8-vuotiaana, joten apinat elävät suuren osan elämästään jalostuskeskuksissa. Myös pitkät lentomatkat stressaavat apinoita.

Aivotutkimuksissa apinoiden aivoihin saatetaan asentaa leikkauksessa mittaelektrodeja. Vaihtoehto elektrodeille on fMRI eli toiminnallinen magneettikuvaus. Kummatkin mittaustavat vaativat, että apinan pää saadaan lukittua paikalleen mittalaitteeseen. Yleensä tätä varten tehdään toinen leikkaus, jossa apinan kalloon ruuvataan kiinni mittalaitteeseen lukittuva tappi. Myös apinan muu liikkuminen saatetaan estää kahlitsemalla se “apinatuoliin”.
 

Uutta lääkettä pitää ennen ihmiskokeita testata kahdella eri eläinlajilla, joista toisen pitää olla jokin muu kuin jyrsijä, esimerkiksi kani, koira tai apina. Eläinkokeiden luotettavuudesta on 2000-luvulla tehty useita tutkimuksia, joissa on todettu eläinkokeiden toimivuuden ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kehityksessä olevan heikko. Eläinmallien ennustusvoiman lääkeaineiden haitallisuudesta ihmisille on kritisoitu tutkimuksessa. Eräässä katsauksessa ennustusvoiman todettiin olevan vain noin 50%, mikä vastaa kolikon heittämistä tai puhdasta sattumaa.

Kiina on viime vuosina perustanut useita apinoiden kasvatuskeskuksia ja laboratorioita. Se pyrkii brändäämään itseään maana, jossa eläinkokeet apinoilla onnistuvat halvemmalla ja vähemmällä sääntelyllä. Vuonna 2016 Nature-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan apinan hankinta ja ylläpito eläinkokeisiin maksoi Kiinassa viidesosan siitä mitä USA:ssa. Lisäksi artikkelissa haastatellut tutkijat kertoivat tulleensa Kiinaan, koska siellä oli vähemmän sääntelyä.

KANSAIN­VÄLINEN APINA­KAUPPA

Eläinkokeisiin liittyvä kansainvälinen apinakauppa on miljardiluokan bisnes.

Vuoden 2010 eläinkoedirektiivin yhteydessä EU määräsi, että kaikkien eläinkokeissa käytettyjen apinoiden pitäisi olla marraskuun 2022 jälkeen peräisin kasvattamoista, joihin ei ole vuoden 2017 jälkeen tuotu luonnosta pyydettyjä apinoita. Reesusmakakien osalta tämä on toteutunut, mutta erittäin uhanalaisia jaavanmakakeja ei ole tällaisilla kasvattamoilla tarjolla kokeisiin tarvittavaa määrää. 

Koronapandemia on lisännyt jaavanmakakien käyttöä rokotekehityksessä. Vuonna 2020 Kiina kielsi apinoiden viennin ulkomaille. Tämä on lisännyt jaavanmakakien myyntihintaa maailmalla, ja salametsästyksen uskotaan kasvaneen.

Maaliskuussa 2023 uutisoitiin tapauksesta, jossa yksi maailman suurimmista koe-eläinyhtiöistä Charles River oli hankkinut yli 1 000 luonnosta pyydetty jaavanmakakia.

Primate Conservation -lehdessä vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa haastateltu eläinkoeteollisuuden edustaja kertoi, että Kambodžasta päätyi laittoman kaupan kautta luonnosta pyydettyjä makakeja Kiinan biolääketieteellisen start up -buumin käyttöön.

Tapaus 1.

Helsingin yliopistolla vuonna 2019 julkaistussa väitöskirjatutkimuksessa käytettiin neljää reesusmakakia. Kokeet tehtiin Kiinassa Kunming Institute of Zoologyssa. Kysymyksessä oli Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja kiinalaisen instituutin yhteinen tutkimushanke. Tutkimus oli niin sanottua perustutkimusta ja siinä “tutkittiin aivojen mantelitumakkeen ja otsalohkon etuosan orbitofrontaalisen aivokuorialueen (OFC), sekä kahden kontrollialueen (kuulo- ja näköaivokuoren) osuutta kuuloon pohjautuvien emotionaalisten ärsykkeiden käsittelyssä.“  

Apinat olivat 6-vuoden ikäisiä täysikasvuisia reesusmakakeja. Apinat oli kasvatettu Kiinassa samassa instituutissa. Niitä pidettiin yksittäin “standardinmukaisissa laboratorio-oloissa”. 

Apinoille tehtiin tutkimusta varten kaksi aivoleikkausta. Ensimmäisessä leikkauksessa kalloon porattiin yhdeksän reikää, ja niihin asennettiin ohuet lasiputket elektrodeja varten. Viikon päästä tehtiin toinen leikkaus, jossa asennettiin mittaelektrodit lasiputkien kautta haluttuihin aivoalueisiin. Kalloon kiinnitettiin ruuveilla teräspalkki, joka pitää apinan pään paikallaan kokeissa. Lisäksi kalloon kiinnitettiin viisi 3,5 mm titaaniruuvia, jotka yhdistettiin johtimilla toisiinsa elektrodimittauksen viitearvoksi. Apinoiden toivuttua leikkauksista ne kiinnitettiin istumaan paikalleen “apinatuoliin”, ja niiden aivotoimintaa mitattiin kun niille soitettiin erilaisia äänitteitä. 

Tapaus 2.

Myös Helsingin yliopiston psykologian laitoksen ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat tehneet aivotutkimusta apinoilla. Vuosina 2017 ja 2019 julkaistuissa tutkimuksissa on käytetty Iso-Britanniassa sijaitsevan Newcastlen yliopiston Neurotieteen instituutissa. Kokeissa käytettiin kolmea täysikasvuista reesusmakakia. Apinoita pidettiin ryhmähuoneessa häkeissä, joiden koko oli välillä 130 cm x 240 cm - 215 cm x 240 cm. Kaikki häkit olivat 230 cm korkeita, ja apinat pääsivät liikkumaan luukuista viereisiin häkkeihin.

Kahdelle apinoista asennettiin leikkauksessa päähän tappi, joka mahdollisti pään pitämisen paikallaan aivokuvauksessa. Kolmas, myöhemmin käytetty apina, totutettiin pään paikalleen lukitsevan maskin käyttöön. Kaikkia apinoita pidettiin kokeissa paikallaan liikkumisen estävässä “apinatuolissa”.

Kokeissa apinoilla teetettiin erilaisia tehtäviä, joissa niiden piti ääni- tai kuvamerkin nähtyään painaa vipua. Jotta ne suostuisivat tehtäviin, niitä pidettiin “mukautetulla nesteenhallintomenettelyllä” eli janoisina, ja ne saivat mehua palkaksi tehtävien suorituksesta. Jos apina reagoi tarpeeksi nopeasti merkin saatuaan, se sai palkkioksi yhden millilitran mehua.

Ensimmäisessä tutkimuksessa jokainen apina suoritti kahden vuoden aikana yli 380 tehtäväsessiota, joista jokainen kesti 1 - 3,5 tuntia.

Tapaus 3.

Tampereen yliopistossa toimii professori Heli Skottmanin johtama tutkimusryhmä Eye Regeneration Group. Ryhmä tutkii ihmisen kaikkikykyisten kantasolujen käyttöä silmän sairauksien hoidossa. Ryhmän tutkimuksissa teetettin kaksi eläinkoetta apinoilla Singaporessa. 

Ensimmäisessä tutkimuksessa 13 jaavanmakakille tehtiin silmäleikkaus, jossa niiden silmiin istutettiin ihmisen kantasoluista tuotettuja verkkokalvon pigmenttiepiteelisoluja. Yksi apinoista kuoli kahden viikon päästä leikkauksesta, ja loput lopetettiin neljän viikon päästä. Leikatut silmät otettiin talteen. Apinat hankittiin SingHealth Experimental Medicine Centeriltä Singaporesta. Apinat olivat 4-6 vuotta vanhoja.

Myös toisessa tutkimuksessa oli 13 jaavanmakakia. Apinoille tehtiin silmäleikkaus joko yhteen tai molempiin silmiin. Leikkauksessa tehtiin vitrektomia eli lasiaisen poisto, minkä jälkeen verkkokalvon alle injektoitiin suolaliuosta. Seurantajakson jälkeen apinat lopetettiin ja silmät otettiin talteen.

Tutkimusryhmän johtaja Heli Skottman kertoi sähköpostitse, että kokeet olivat osa kansainvälistä leikkausmenetelmien turvallisuustutkimusta. Skottmanin mukaan leikkaukset voitiin tehdä ainoastaan apinoilla, sillä vain niillä on verkkokalvon keskeisessä osassa tarkan näkemisen alue kuten ihmisillä.

Vuonna 2022 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN listasi jaavanmakakin erittäin uhanalaisten lajien listalle. Jaavanmakakeja pyydystetään laillisesti ja laittomasti koe-eläinkasvattamoille.

Tapaus 4.

Turun yliopiston ja Orion Pharma Oyj:n yhteisessä tutkimuksessa kehitettiin uutta lääkettä eturauhassyövän hoitoon. Tutkimus oli osa Orion Pharma Oyj:n lääkekehitystä. Lääkeaihiota testattiin hiirillä Orion Pharman ja Turun yliopiston laboratorioissa sekä jaavanmakakeilla kansainvälisen eläinkoeyhtiön Covancen Saksan laboratoriossa. Apinat oli hankittu Mauritiukselta. 

Kokeessa käytettiin kuuttatoista jaavanmakakia, joiden ikä oli 5-9 vuotta. Apinat olivat kaikki uroksia, ja niitä pidettiin joko pareittain tai yksittäin teräshäkeissä. Apinoille annettiin yksi tai kaksi annosta kokeiltavaa lääkettä. Niiltä otettiin verinäytteitä väliajoin lääkkeen antamisen jälkeen.

Covancen laboratorio Saksan Münsterissä on Euroopan suurin apinalaboratorio. Se sai huomiota, kun laitoksella työskennellyt Friedrich Mülln kuvasi eläinten kohtelua. Müllnin kuvaamilla videoilla henkilökunta kohteli apinoita nöyryyttävästi ja väkivaltaisesti ja huusi niille. Apinoita pidettiin eristettyinä pienissä häkeissä, joissa oli vähän tai ei ollenkaan luonnonvaloa tai virikkeitä. Covance – nykyiseltä nimeltään Labcorp Drug Development – on kaupallinen laboratorioyhtiö, eli se ei tee omaa tutkimusta vaan suorittaa eläinkokeita maksusta.

MUITA HANKKEITA

2022-2025

Helsingin yliopisto, USA

Helsingin yliopistolla on tällä hetkellä käynnissä tutkimushanke, jossa tehdään apinakokeita USA:ssa Georgetownin yliopistolla. Hankketta rahoittaa Suomen Akatemia, joka on myöntänyt sille 265 000 €. Hankkeessa tutkitaan aivotutkimuksen keinoin ihmisten ja apinoiden kuulon ja puheen kehittymisen eroja. Apinoita opetetaan tuottamaan erilaisia ääniä, ja ne laitetaan kuuntelemaan erilaisia ääniä samalla kun niiden aivotoimintaa mitataan. Ensimmäisessä osassa apinoiden aivotoimintaa mitataan fMRI-skannerilla ja toisessa aivoihin asennetaan leikkauksessa mittaelektrodeja. Molemmat mittaustavat vaativat, että kalloon asennetaan leikkauksessa tappi, joka pitää pään paikallaan ja apina kahlitaan paikalleen “apinatuoliin”. 

2020

Aalto-Yliopisto, kolme reesusmakakia, USA

Kaksi Aalto-yliopiston tutkijaa oli mukana vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin sitä, mitä apinoiden aivoissa tapahtuu kun ne muodostavat ja kuuntelevat äänisekvenssejä. Tutkijoita etsivät apinoiden aivoista eroa, joka selittäisi miksi niille ei ole muodostunut puhekykyä. Apinakokeet suoritettiin Georgetownin yliopistossa USA:ssa.

Kokeessa käytettiin kolmea täysikasvuista reesusmakakia. Tutkimuksessa käytettyä funktionaalista magneettikuvausta (fMRI) varten apinoiden kalloon asennettiin leikkauksessa PEEK-päätappi, joka mahdollisti niiden pään pitämisen paikallaan skannerissa.

Apinat opetettiin palkkioiden soittamaan kahdeksan soinnun mittainen sävelmä tutkimusta varten kehitetyllä “apinapianolla”. Kun ne olivat oppineet soittamaan halutun sävelmän “pianolla” apinat laitettiin fMRI-skanneriin makaamaan “sfinksiasentoon”, jossa ne pystyivät ohjaamaan “pianoa” käsillään mutta eivät muuten liikkumaan. 

Aalto-yliopiston tutkijat saivat Suomen Akatemian rahoitusta työhön.

Tampereen yliopisto, 5 reesusmakakia, Ruotsi

Toisessa vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa oli mukana Tampereen yliopiston lääketieteen tutkijoita. Tässä tutkimuksessa kehitettiin rokotetta Coxsackievirus B -nimistä enterovirusta vastaan. Rokotetta testattiin ensin hiirillä ja sitten reesusmakakeilla. Apinakokeet suoritettiin Ruotsissa Karoliinisessa Instituutissa, joka on pohjoismaiden ainoa apinoilla kokeita tekevä laboratorio. Koetta varten oli hankittu viisi reesusmakakia Intiasta. Apinat olivat kaikki neljävuotiaita uroksia.

2019

Helsingin yliopisto, 52 reesusmakakia, USA

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa esitellään CDNF-proteiinin käyttöä parkinsonin taudin hoidossa. Tutkimus oli osa EU:n rahoittamaa TreatER-projektia. EU-rahoituksen määrä oli 5 971 174 €. Projektia koordinoi Helsingin yliopisto. Tutkimuksessa tehtiin reesusmakakeilla kolme erilaista turvallisuustestiä: suurimman mahdollisen annoksen siedettävyystutkimus (kahdeksan apinaa), kolmen kuukauden toistetun annoksen toksikologinen tutkimus (kahdeksan apinaa) ja kuuden kuukauden toistuvan annoksen toksikologinen tutkimus, jossa on neljän kuukauden toipumisvaihe (36 apinaa). Testattava aine annosteltiin apinoiden aivoissa olevaan aivokuorukkaan. Apinakokeet suoritettiin Pittsburghin yliopistossa USA:ssa. Niiden tilaajana toimi suomalainen lääkeyhtiö Herantis Pharma Oyj, jonka osuus EU-rahoista oli 900 000 €.

2016

Helsingin yliopisto, 16 valkotupsusilkkiapinaa, Saksa

Tässä Parkinsonin tautiin keskittyvässä tutkimuksessa käytettiin valkotupsusilkkiapinoita. Valkotupsusilkkiapina on Brasiliasta kotoisin oleva pienikokoinen apinalaji. Apinat oli kasvatettu Saksan Göttingenissä sijaitsevassa German Primate Centerissä, missä kokeet myös suoritettiin. Kokeessa käytettiin yhteensä 16 täysikasvuista valkotupsusilkkiapinaa. Apinoita pidettiin pareittain häkeissä, joiden koko oli 80 x 150 x 66 cm. 

Kokeessa tutkittiin CDNF-proteiinia, josta etsitään parannuskeinoa Parkinsonin tautiin. Kokeen ensimmäisessä osassa (pitkäaikainen annostelu) kuudelle apinalle asennettiin nukutuksessa tefloninen tiputusputki aivojen häntätumakkeeseen. Putki kiinnitettiin kalloon hammassementillä. Apinoiden selkään asennettiin osmoottinen minipumppu, joka annosteli tutkittua ainetta 28 päivän ajan. Yksi apina sai pelkkää suolaliuosta. 28 päivän jälkeen apinat lopetettiin ja niiden aivot otettiin talteen tutkimuksia varten.

Kokeen toisessa osassa yhdeksälle apinalle aiheutettiin Parkinsonin tautia vastaavia oireita injektoimalla niiden aivoihin 6-hydroxydopamiinia. Kolmen viikon kuluttua niiden aivoihin injektoitiin samalla tavalla CDNF-proteiinia. Tutkimuksen aikana apinoille tehtiin kolme kertaa DAT-kuvantamistutkimus. 15 viikon kuluttua tutkimuksen alusta apinat lopetettiin ja niiden aivot otettiin talteen tutkimuksia varten.

Lisäksi yksi apina tapettiin, jotta sen aivoista saatiin DNA-näyte.

Helsingin yliopisto, kaksi jaavanmakakia ja kolme valkotupsusilkkiapinaa, USA / Saksa

Myös toisessa vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin Parkinsonin tautia. Tutkimuksessa käytettiin kaksi jaavanmakakia ja kolme valkotupsusilkkiapinaa. Jaavanmakakit tulivat Covancelta. Kokeet suoritettiin USA:ssa. Valkotupsusilkkiapinat tulivat Saksasta German Primate Centeriltä ja kokeet suoritettiin Saksassa. Kokeessa tutkittiin NRTN-proteiineja Parkinsonin taudin hoidossa. 

Jaavanmakakeille asennettiin aivojen aivokuorukkaan yhteensä neljä katetria, ja niiden annettiin sen jälkeen toipua leikkauksesta neljä viikkoa. Tämän jälkeen niiden aivot magneettikuvattiin neljän viikon välein. Tutkimuksen 90. päivänä apinoiden aivoihin annosteltiin tutkittavia aineita. Tutkimuksen lopuksi apinat lopetettiin ja aivot otettiin talteen tutkimuksia varten. Valkotupsusilkkiapinoiden aivoihin injektoitiin tutkittavaa ainetta sekä GDNF-proteiinia. Apinat lopetettiin ja aivot otettiin talteen kahdeksan tuntia injektion jälkeen.

2015

Turun yliopisto, neljä jaavanmakakia, Ruotsi

Tässä tutkimuksessa kokeiltiin uutta PET-kuvauksessa käytettävää merkkiainetta ja sen yhteisvaikutusta amfetamiinin kanssa. PET eli positroniemissiotomografia on aivokuvauksen metodi, jossa mitataan keskushermoston reseptorimolekyylien esiintymistiheyttä eri aivoalueilla. Apinakokeet suoritettiin Ruotsissa Karoliinisessa Instituutissa. Kullekin apinalle tehtiin yhteensä 20 PET-kuvausta yhdeksän tutkimuspäivän aikana. 

Aalto-yliopisto, kaksi reesusmakakia, USA

Tässä tutkimuksessa tutkittiin mitä apinoiden aivoissa tapahtuu kun ne kuulevat toisten apinoiden ääniä. Tutkimus tehtiin funktionaalisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla. Kokeet tehtiin Georgetownin yliopistossa USA:ssa ja niihin käytettiin kahta reesusmakakiurosta. Jotta apinoiden päät saatiin pysymään paikallaan fMRI-skannauksessa niiden kalloihin kiinnitettiin leikkauksessa pään kiinnittämisen mahdollistava päätappi. 

Apinat koulutettiin makaamaan paikallaan “sfinksiasennossa” liikkumisen estävässä “apinatuolissa.” Apinat eivät pystyneet liikkumaan, mutta niiden silmänliikkeitä tarkkailtiin infrapunaskannerilla ja niitä opetettiin katsomaan seinällä olevaan keltaiseen täplään äänen kuultuaan. Apinat saivat mehua palkkioksi onnistumisista. 

Kokeissa apinoille soitettiin toisten apinoiden ääniä sekä erilaisia muita ympäristön ääniä. Samalla niiden aivotoimintaa mitattiin fMRI-skannerilla. Toisella apinalla tehtiin kuusi mittaussessiota ja toisella neljä.

Ryhmässä oli mukana kaksi suomalaista tutkijaa, ja hanke sai Suomen Akatemian rahoitusta.