Eläinoikeusblogi
Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä.
Tiina Kuusisto on positiivisen vahvistamisen periaatteita noudattava eläintenkouluttaja ja eläinfysioterapeutti, jonka periksiantamattoman toiminnan ansiosta suojelukoiratoiminnassa vallinneeseen väkivallan kulttuuriin on voitu puuttua. Tiina otti aikanaan yhteyttä Oikeutta eläimille -yhdistykseen, kun mikään muu taho ei tuntunut ottavan suojelukoiratoiminnassa tapahtuvia eläinsuojelurikoksia tarpeeksi vakavasti.
Suojelukoirien väkivaltainen kohtelu ei lopu, mikäli käsitys eläimestä ja sen oikeuksista ei muutu
On kulunut puolitoista vuotta siitä, kun suojelukoiriin kohdistuva laajamittainen väkivaltainen kohtelu paljastui. Rikostutkintaa suoritettiin Lounais-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla. Poliisitutkinta on vihdoin valmistunut ja Turun Sanomissa 29.7. julkaistun artikkelin mukaan noin parikymmentä koiraharrastajaa syyllistyi eläinsuojelurikokseen. Turun alueen aluesyyttäjä kertoo käsittelevänsä kokonaisuutta osissa, joista ensimmäisten tulisi valmistua syksyn mittaan. Rikosoikeudellinen prosessi etenee siis hitaasti, mutta varmasti.
Koiraharrastuspiireissä asia on puhututtanut paljon. Kennelliiton, Palveluskoiraliiton ja Saksanpaimenkoiraliiton toiminta väkivallan kitkemiseksi suojeluharrastuksen piiristä, ei ole ollut vakuuttavaa. Liitot edellyttävät eettistä sitoumusta harrastajiltaan, mutta sitoumuksen selkeät rikkomiset, kuten sähköpannan esittely seminaarissa, eivät ole johtaneet liittotasolla toimenpiteisiin. Edelleen kaikki videoilla väkivaltaisesti koiria kohdelleet saavat jatkaa harrastamista ja kilpailemista rajoitteetta. Koiraliitot vetoavat edelleen, etteivät he ole tunnistaneet tekijöitä. Nämä kannanotot kertovat vahvaa viestiä haluttomuudesta puuttua suojelukoiraharrastuksen sisällä oleviin räikeisiin epäkohtiin. Videoilla esiintyneitä henkilöitä on liittotasolla käytetty edustustehtävissä, kouluttajina ja maalimiehinä aivan entiseen malliin. Suojelukoirien kohtaamasta järkyttävästä väkivallasta on keskitytty puhumaan jopa liittojen tekemässä eettisessä koulutuksessa "kohuna" ja "mainehaittana". Liittojen tavoitteena tuntuukin olevan lähinnä asian unohtaminen julkisesti ja siksi sen esillä pitäminen on äärimmäisen tärkeää.
Koiraliittojen haluttomuus kitkeä väkivalta harrastusten sisältä on häpeällistä koko koiraharrastustoiminnalle. Useat harrastajat ovat muutoksen kannalla, mutta liittojen toiminta ei ole ollut muutosta tukevaa. On ymmärrettävää, että kriisiviestintä voi alussa epäonnistua uuden asian äärellä, mutta edelleen puolentoista vuoden jälkeen saman mantran hokeminen siitä, ettei mitään voida tehdä, koska ei ole henkilöitä tunnistettu, kertoo siitä ettei mitään myöskään aiota tehdä.
Kun harrastuksen sisällä on saavutettu piste, jossa seminaarissa kolme maalimiestä pitää yhtä koiraa kiinni erilaisin välinein ja lyö, potkii, kuristaa ja sähköttää koiraa 15 minuuttia monikymmenpäisen yleisön hurratessa, tiedämme että ollaan aika kaukana sellaisesta moraalisesta käsityksestä, jossa eläimellä olisi oikeus väkivallattomaan kohteluun. Tällainen ongelma ei yhdellä nelituntisella webinaarilla ja sähkö- ja piikkipannan käyttökiellolla poistu. Eikä myöskään sillä, että oikeuden päätösten jälkeen poistetaan toiminnasta ne muutamat joiden kohdalla todetaan näytön riittäneen eläinsuojelurikokseen syyllistymiseen.
Kentiltä on kuulunut palautetta, että pitäisi saada konkreettista ohjeistusta siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Mikä on väkivaltaa ja mikä ei. Palveluskoiraliitto ja Saksanpaimenkoiraliitto ovat pitäneet vuosikausia suojelukoiratoimintaa omissa hyppysissään kouluttamalla kaikki maalimiehet omissa 3,5 vuotta kestävissä koulutuksissaan. Monissa muissa koiraharrastuslajeissa toiminta on itseohjautuvampaa, mutta juuri suojelukoiraharrastus on erittäin liittovetoista ja siksi toiminnan muuttaminen väkivallattomaksi on liittojen tehtävä. Lajin sisällä on valtavasti uskomuksia, mitkä ovat oikeuttaneet koiran väkivaltaiseen kohteluun, kuten esimerkiksi "aggression lisääminen". Nämä kaikki uskomukset tulisi tunnistaa ja käydä läpi, jotta toiminta voisi muuttua ja väkivalta loppuisi.
Sen lisäksi, että tarvitaan selkeät ohjeet siihen mitä saa ja mitä ei saa tehdä, tulisi liittojen järjestää apua ja tukea väkivaltaisesta käyttäytymisestä irrottautuville. Videoilla näkynyt väkivalta on niin rajua, että siitä irrottautumiseen ihmiset tarvitsevat ammattiapua. Ei ole helppo kohdata sitä mitä on harrastuslajin nimissä ajatuksissaan rakastamalleen eläimelle tehnyt. Jos oma yhteisö ei tue muutoksessa, on paljon helpompi jatkaa samaa vanhaa toimintaa, olla kohtaamatta sitä mitä on tehnyt ja keskittää tarmonsa eläinoikeusjärjestön toiminnan parjaamiseen.
Suojelukoirien väkivaltainen kohtelu ei lopu, mikäli käsitys eläimestä ja sen oikeuksista ei muutu. Jokaisella eläimellä on oikeus väkivallattomaan kohteluun. Nähtäväksi jää, uskaltavatko liitot ryhtyä todellisiin toimenpiteisiin vai onko lajin loppu lähellä?
