Eläinoikeusblogi

Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä. 

Eläinsuojelun uusi aikakausi

Alistetuksi joutuminen tarkoittaa julkisen vallan epäoikeudenmukaista tai julmaa vallankäyttöä – sortoa – joka kohdistuu yksilöön. Oikeustieteilijä Morton Winston on kuvannut ihmisten sortamista kolmen ominaispiirteen avulla: sorto perustuu erilaisiin käytäntöihin, jotka yhdessä toimivat sorron järjestelmällisen luonteen luomiseksi; järjestelmällisen sorron kohteet eivät pysty pelastamaan itseään tilanteestaan; ja järjestelmällisen sorron kohteita sorretaan ryhmän identiteetin takia, ei niiden yksilöllisten ominaisuuksien vuoksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että naisia sorretaan, koska he ovat naisia ja tummaihoisia, koska he ovat tummaihoisia. 

Sorron luonnehdinta soveltuu hyvin myös eläinten nykyisen hyväksikäytön ominaispiirteiden hahmottamiseen: 

• eläinsuojelulainsäädännön perustana oleva hyvinvointiparadigma tekee eläinten järjestelmällisestä hyväksikäytöstä mahdollisen. Siten ihminen on omavaltaisesti alistanut muut eläimet itseensä nähden ja luonnut niiden hyväksikäytölle laillisen ja järjestelmällisen perustan;
• eläimet eivät itse voi vaikuttaa itsensä hyödyntämiseen tai hyväksikäyttöön; 
• ihmiset hyväksikäyttävät eläimiä, koska he ovat ”eläimiä”.

 

Oikeusvaltiossa, kuten Suomessa, kansalaisten toimintaa ohjataan muun muassa lainsäädännön avulla. Eläinsuojelulainsäädännöllä ihmisen toimijuutta ohjataan suhteessa muihin tunteviin olentoihin. Valitettavasti nykyinen eläinsuojelulainsäädäntö heijastaa ihmiskeskeisestä omavaltaisuutta, joka on osaltaan viemässä meitä alati vahvemmin kohti välinpitämättömyyden tilaa. Tällä väittämällä tarkoitan sitä, että vaikka tiedämme, että aiheutamme järjestelmällisesti kärsimystä muille tunteville olennoille, uskomme vankasti siihen, että Suomessa lainsäädäntö suojelee eläimiä. Uskomme, niin juuri, uskomme, että toimintamme on parempaa kuin muiden vaikka eri tieteenalojen tutkimukset, viranomaisten valvontaraportit, aktivistien autenttinen kuvamateriaali ja tuomioistuintapaukset toistuvasti tuovat eteemme tuloksia ja faktaa, joiden luulisi saavan meidän muuttavan suuntaa. Mutta ei, uskomme edelleen siihen, että kohtelemme, pidämme, jalostamme, tuotamme, tapamme ja teurastamme kanssakulkijoitamme hyvin. Uskottelemme itsellemme, että laki suojelee. Ei suojele – ainakaan eläintä.

Voimassa oleva eläinsuojelulainsäädäntö perustuu niin sanotun hyvinvointiparadigman varaan. Sanalla paradigma tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyä ajattelutapaa tai suuntausta, joka luo ratkaisumallin, jota lähtökohtaisesti ei kyseenalaisteta, kun ajattelutapaan perustuvia ratkaisuja tehdään. Kyse voi olla ratkaisujen tekemisestä niin lain säätämisen kuin ruokaostoksen yhteydessä.  Hyvinvointiparadigman perusajatus on, että eläinten käyttöä ei lähtökohtaisesti kyseenalaisteta, vaan eläinten käyttöä säännellään. Tämä on johtanut eläinten sortamiseen ihmisen tahdon alle, joka näkyy yhteiskunnassamme monellakin ikävällä tavalla. Lisäksi aiheutettu ilmastonmuutos, lajikato ja zoonoosit linkittyvät siihen, miten me käytämme eläimiä. Kärsimme siis myös itse, ja ellemme muuta toimintatapojamme kärsimme tulevaisuudessa vielä enemmän.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Olen tutkinut eläinten suojelua toistakymmentä vuotta, olen käytännössä tutustunut erityisesti niiden eläinten todellisuuteen, joita me käytämme elintarviketuotannossa ja tämän vuoden aikana myös tehnyt ns. ”hands-on” eläinsuojelutyötä. Opetan eläinoikeutta muun muassa tuleville juristeille, haastan heitä kyseenalaistamaan omia käsityksiään oikeudesta suhteessa eläimiin ja olen käynyt syvää luotaavia keskusteluja maapallon tilasta ja heidän tulevaisuudesta. Olen vakuuttuneempi kuin koskaan, että ainoa tapa jolla voimme saada eläinten sortamisen murrettua ja ohjattua tulevat sukupolvet kunnioittavan yhteiselon äärelle on se, että eläinten perusoikeudet nostetaan ihmisoikeuksien rinnalle perustuslain tasolla. Eläinten hyvinvoinnin edellytyksiin ja varmistamiseen keskittyvää eläinsuojelulainsäädäntöä tarvitaan eittämättä tulevaisuudessakin, mutta eläinten oikeudellista asemaa on vahvistettava normihierarkian korkeimmalla tasolla. Se edellyttää paradigmanmuutosta ja ennen kaikkea vallalla olevien käsitysten haastamista ja sitä kautta toiminnan muuttamista.

Perustuslain mukaan tuomioistuin tai muu viranomainen ei saa soveltaa asetuksen tai muun lakia alemman asteista säännöstä, jos se on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa. Täten eläinten perusoikeuksilla olisi toteutuessaan suotuisa vaikutus niin eläinsuojelulainsäädännön sisältöön kuin myös sen tulkintaan ja soveltamiseen, koska eduskunta ei voisi säätää säännöksiä eläinsuojelulakiin, jotka olisivat ristiriidassa eläinten perusoikeuksien kanssa. Jos näin kuitenkin kävisi, viranomainen ei sellaista säännöstä saisi soveltaa. Eläinten perusoikeuksista säätäminen tarkoittaisi, että eduskunnan olisi pohdittava eläinsuojelulain valmistelussa lain suhdetta perustuslain sisältöön. Lisäksi lainsäätäjän olisi pohdittava lainsäädännön sisältöä eläinlähtökohtaisesti. Eläinsuojeluviranomaisten ja tuomioistuinten työhön eläinten perusoikeudet puolestaan vaikuttaisivat muun muassa siten, että viranomaisten olisi punnittava tarkoin kyseessä olevan asian ratkaisua niin ihmisten kuin eläinten perusoikeuksien aineellisen sisällön kautta. Viranomaisten olisi toisin sanoen otettava tarkemmin huomioon eläin tuntevana yksilönä koska ihmisten ja eläinten oikeudellinen asema olisi lähtökohtaisesti tasavertainen, vaikka oikeudet eivät sisällöllisesti olisikaan samanlaiset.

Tunnen monesti häpeää siitä, mitä ”oikeudella” on eläimille tarjota, ja ajoittain sorrun ärsyyntymään ihmisten välinpitämättömään käytökseen. Tunnen tuskaa, kun näen eläinten ruumiinosia tai nesteitä ihmisten ostoskärryissä. Tunnen surua, kun näen, miten eläimen kanssa ulkoilemisesta on lähinnä tullut välineharrastusta ja vallankäyttöä, kun ei osata tai haluta kommunikoida eläimen kanssa niin että eläin otetaan huomioon. Niin monesti putoan henkisesti polvilleni ja pyydän mielessäni anteeksi ihmisen julmuutta, välinpitämättömyyttä, tyhmyyttä ja itsekkyyttä. Keneltä sitä pyydän – en tiedä. Samalla olen niin äärimmäisen kiitollinen kaikista teistä, jotka uupumatta jaksatte tukea ja toimia eläinten hyväksi. Kaikkien ääniä ja toimia sekä osaamista tarvitaan. Perusoikeuksista säätäminen on kuitenkin yhteiskunnan normatiivinen toimenpide sorron lopettamiseksi. Niin se on historian kirjojen mukaan aina ollut ja niin se on myös oleva. Nyt on eläinsuojelun perustan uudelleen valamisen aika ja se meidän on tehtävä yhdessä – eläinten ja meidän kaikkien puolesta.