Eläinoikeus­blogi

Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä. 

Puhe susien puolesta

Kiitos, että tulitte seisomaan tänne tihkusateiseen harmaista harmaimpaan päivään erittäin lyhyellä varoitusajalla! Äsken koimme koskettavan hetken, kun juuri kansanedustaja Honkasalon kertoessa tämän lainvalmistelun heikkouden halventavan eduskuntaa ja suomalaista demokratiaa, laskettiin vieressämme Eduskuntatalon saloista Suomen liput hitaasti alas. Ne voitaisiin laskea alas myös sen tähden, että olemme toistaneet suomalaisina virheen, johon olemme sortuneet jo useita kertoja aiemmin. Eli tänä päivänä meidän pitäisi tietää paremmin.

Liput olivat saloissa, koska tänään on Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Jean Sibelius kirjoitti huhtikuussa 1915:

”Erikoista havaita, ettei millään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa, ole minuun samanlaista vaikutusta kuin näillä joutsenilla + kurjilla + villihanhilla. Niiden ääni ja olemus!”

Tuolloin nuo linnut olivat paljon harvinaisempia kuin nyt. Vaikka säveltäjäsuuruutemme näki niiden arvon ja antoi niiden vaikuttaa musiikkiinsa, eivät ihmiset ympärillä havahtuneet. Laulujoutsenten tuhoamista jatkettiin siten, että toisen maailmansodan jälkeen laulujoutsen oli lähes tapettu sukupuuttoon Suomesta. Yrjö Kokon kirja pelasti lajin. Hän näki laulujoutsenen tappamisen. Hän halusi löytää ne elävinä. Hän herätti suomalaiset laulujoutsenen arvoon ja suojeluun tuhon partaalta. Suojelutoimet tehosivat. Laji palasi, lapsuudessani se valittiin kansallislinnuksemme. Laji, jonka olimme itse tuhonneet aivan sukupuuton partaalle.

Me olemme ylpeitä luontosuhteestamme. Mutta luontosuhteemme on sisältänyt ajatuksen, että luontoa voi lähes rajoittamatta hyödyntää ja tappaa ja silti se vain säilyy. Ja jo Yrjö Kokko osoitti, ettei se säily. Nyt me elämme ennennäkemätöntä lajikadon aikaa. Luonnolla yhä vähemmän tilaa. Luonnonvaraisten eläinten määrä on laskenut muutaman prosenttiin maapallon nisäkäsbiomassasta. Ihminen ja ihmisen tuotantoeläimet ovat kaikkialla. Koskematonta luontoa on jäljellä häviävän vähän. Ihmisen toiminnan ulottamattomissa olevia erämaita on hyvin pieniä palasia.

Ihminen on luonnossa. Ihminen on siellä, missä kaikki muut lajit ovat eläneet. Jos suomessa on tässä tilanteessa susia, meistä jotkut päätyvät näkemään niitä, vaikka toiset eivät ankarista etsinnöistä huolimatta heitä koskaan kohtaa. Jos haluamme että luonto, eli muut lajit säilyvät, niitä on suojeltava ja niiden kanssa on osattava elää, tuhoamatta.

Monissa Euroopan maissa susia on ihmisten määrään verrattuna paljon enemmän kuin meillä harvaanasutussa Suomessa. He pärjäävät. Myös meidän on opittava: elämään tuhoamatta sitä mikä on vielä jäljellä.

Tämä lakiesitys on virhe. Olemme tuhoamassa yhden Suomen luonnon upeimmista suurista lajeista. Todennäköisesti ilman, että tuho tuottaisi muita hyötyjä ihmiselle kuin joillekin koittavan tappamisen ilon. Kuunnelkaa asiantuntijoita. Käsitelkää esitykset huolella. Älkää toistako menneisyyden virheitä. Teidän pitäisi tietää paremmin.

Nähdään samassa paikassa, saman asian tiimoilta tiistaina 16.12. klo 16 Stop susivainolle -mielenosoituksessa! – Nyt on kuitenkin äärimmäisen tärkeää vedota kansanedustajiin ennen todennäköisesti tämän viikon keskiviikkona tapahtuvaa asian käsittelyä eduskunnan täysistunnossa! Ota yhteyttä kansanedustajiin ja ilmaise asiallisesti mutta voimakkaasti, että tällainen lainvalmistelu ei ole hyväksyttävää eikä tällaista uhanalaisen lajin metsästystä pidä sallia!