Lahjoita

 

Eläinoikeusblogi

Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä. 

Kaksi possua syö hangella, takana Elisa Aaltola käsi toisen possun selällä

Elisa Aaltola toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa. Aaltola on julkaissut 12 kirjaa, muun muassa Eläinten moraalinen arvo (Vastapaino 2004), Johdatus eläinfilosofiaan (Gaudeamus 2013), Häpeä ja rakkaus: ihmiseläinluonto (Into 2019) ja Esseitä eläimistä (Into 2022). Vuonna 2021 hänelle myönnettiin Pro Animalia -palkinto elämäntyöstä eläinten hyväksi.

Etäälle työnnetty paha

Mielikuvissa paha on aina etäällä. Se on kaukana maantieteellisesti – jossakin toisessa valtiossa, kenties maapallon vastalaidalla, tuhansien kilometrien päässä. Se on kaukana myös ajallisesti. Paha tapahtui kauan sitten aivan muiden sukupolvien toimesta. Siitä voi kyllä lukea historiankirjoista, mutta se on menneisyyden pimeä kohta, jolla ei ole pääsyä nykyisyyteen. Paha ei olekaan täällä ja nyt. 

Näin me totumme ajattelemaan, sillä pahan etäännyttäminen on lohdullista. Jos paha on kaukana, olemme me itse nimittäin syyttömiä siihen. Pahan etäännyttäminen onkin synninpäästö, vapautus vastuusta. Ei me olla tehty pahaa – siihen ovat syyllisiä natsisaksalaiset tai kiinalaiset, emme me. Nyky-Suomessa ovat asiat hyvin!

Pahan etäännyttämistä motivoi tarve unohtaa oma vastuu, pestä puhtaaksi syyllisyyden pienetkin häivähdykset, ja tuottaa kansallisidentiteettiä, joka ei suostu katsomaan peiliin. Se on siten osa ”tahallista tietämättömyyttä” eli halua väistellä epämukavaa tietoa ja juosta totuutta nurkan taakse piiloon.

Tuo totuus on: pahaa on täällä, nyt. Pahaa on myös meidän yhteiskunnassamme. Tai oikeammin: meidän yhteiskuntamme ja monet sen jäsenet tekevät pahaa, eikä meistä yksikään ole täysin syytön.

Eläinteollisuus

Eläinteollisuus saapui Suomeen 1900-luvulla. Sen myötä eläimiä alettiin jalostaa sairaalloisiksi, jotta he tuottaisivat mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon lihaa, maitoa, munia, nahkaa. Suomalaisessa eläinteollisuudessa yleisesti käytetyt rodut on nykypäivänä jalostettu niin rajulla tavalla, että eläimillä on usein pahoja kiputiloja, liikkumisongelmia, nivel- ja luustosairauksia ja sisäelinten uupumista kovan kasvutahdin alla. Näistä vakavista ongelmista kärsivät (todella kärsivät) myös lihaksi kasvatetut siat. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että täysikasvuinen lihasika on usein niin raskas, että hänen sorkkansa murtuvat ja nivelet kuluvat painon alla kivuliaiksi?

Eläinteollisuus myös pakottaa eläimet olosuhteisiin, joissa kaikkein keskeisimmät tarpeet, kyvyt ja taipumukset estetään. Älykkäät eläimet eivät saa liikkua tai aina edes kääntyä ympäri (satakiloiselle lihasialle varataan tilaa alle neliömetrin verran ja emakko ahdetaan porsitushäkkiin, jossa ei voi liikkua lainkaan). He eivät saa valita pariutumiskumppaneitaan, vaan heidät keinosiemennetään väkisin. Heitä estetään rakentamasta pesiä tai hoivaamasta poikasiaan. Heidät pakotetaan elämään liian ahtaasti ja liian suurissa ryhmissä, vailla mahdollisuutta valita, milloin olla toisten lähellä ja milloin vetäytyä omaan rauhaan. Heidän leikkimielisyytensä, kiintymyssuhteensa, uteliaisuuteensa, toimijuutensa, onnensa – hyvän elämän pilarit – estetään usein lähtökohtaisesti ja täysin. 

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Emakko sivusta katsottuna istuu häkissä, etualalla näkyy porsas

Samalla eläinten yksilöys vangitaan ja sitten rikotaan. Heidän mielensä lannistetaan turhautumisen, apatian, stressin ja kivun solmuksi. Eläinten arjesta on tehty kroonista piinaa, ja heidän olemassaolonsa elämäntoimijoina on estetty.

Eläimistä onkin tehty tuotantolaitteita, joiden kehot on optimoitu tuottamaan suuryrityksille – lihataloille, meijereille, turkisfirmoille – maksimaalisia taloudellisia voittoja. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän näkökulmansa, aistinsa, kokemuksensa ja tarpeensa sivuutetaan ikään kuin niitä ei olisi lainkaan olemassa. Eläin on pelkistetty koneeksi vailla mieltä, minkä seurauksena eläimen biologia ja mieli alkavat hajota. 

Sikojen kohdalla tämä kaikki tarkoittaa stressin aiheuttamia tuskallisia vatsahaavoja, tulehduksia ja puremavammoja, ahtauden aiheuttamia kivuliaita makuuhaavoja, voimakkaan psyykkisen tuskan esille pakottamaa häiriökäyttäytymistä, ahdistusta, masennusta ja apatiaa. Nämä älykkäät eläimet on pakotettu todellisuuteen, jossa on lopulta läsnä vain turhautuminen, ahtaus, stressi, kipu, puute ja kaiken alla säröilevä mielettömyys, joka sanoo: tämä ei ole se maailma, johon sinun sukusi alun perin syntyi. He ovat elossa, mutta heidän ei anneta elää. 

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Kaltereiden takana katsoo kaksi sikaa, etualalla yksi sika katsoo kohti näitä. Lattialla paljon ulostetta.

Paha keskellä suomalaista yhteiskuntaa

Huomaatko jo, että paha todellakin on täällä ja nyt? 

Sen laajuus on häkellyttävää. 82 miljoonaa tuotannossa turhautettua ja rikottua yksilöä. Eläinteollisuuden edustajat, kuten Keskusta ja MTK, joiden lobbarit valehtelevat systemaattisesti ja äänekkäästi peittääkseen vääristetyn mainoskuvaston ja korulauseiden alle kaiken sen väkivallan ja kärsimyksen, jota päätöksillään aiheuttavat. Huomaatko heidät – vallan alle pakotetut eläimet ja vallankäyttäjät, jotka koettavat piilottaa tekonsa?

Yhä useampi huomaa, ja niin luultavasti sinäkin. Moni on alkanut herätä siihen, ettei tietoisia, mielellisiä yksilöitä tule kohdella kuin he olisivat pelkkää tiedotonta materiaa. Moni on havahtunut huomaamaan: paha on täällä, ja meidän on tehtävä sille jotakin.

Tule mukaan tähän kasvavaan joukkoon. Tehdään yhdessä tästä yhteiskunnasta paikka, joka tunnistaa myös toisenlajisten eläinten näkökulman ja ymmärtää: eläin ei ole kone, vaan mielellinen, aistiva, biologinen olento, joka ansaitsee hyvää. 


Tätä ja monia muita eläinaiheita käsitellään Elisa Aaltolan uudessa kirjassa Esseitä eläimistä. 

Elisa Aaltolan kuva: Maarit Auranen
 

Pysy ajan tasalla!

Päivitykset suoraan sähköpostiisi!

Oikeutta eläimille -yhdistyksen sähköpostilistalla saat uusimmat tiedot toiminnasta, kampanjoista ja mahdollisuuksista auttaa eläimiä! Lähetämme sähköpostia ajankohtaisen tilanteen mukaan muutaman kerran kuukaudessa.

Ota meihin yhteyttä

Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

044 722 3351 (klo 9-17)
044 722 3352 (tiedotusvälineet)

info@oikeuttaelaimille.fi