Eläinoikeus­blogi

Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä. 

Raastava ja voimauttava tarina Saparomäestä ja yhden naisen unelmasta

Eveliina Lundqvist on kirjoittanut ja Laura Gustafsson toimittanut Eläinten turvakoti Saparomäen tarinan suloisen näköiseksi paketiksi. Hempeän pehmoisen kirjan kannessa pikkuruinen Paavo-possu juo tuttipullosta. Tänä päivänä Paavo-possu on suuri jyhkeä karju ja kirjan sisältökin on enemmän raakaa työtä kuin hellää hempeilyä. Työt kuitenkin keskeyttää välillä olalle laskeutuva lampaan turpa tai kanojen utelias touhotus. Ja illalla Paavo-possu yhä lauletaan ja silitetään yöunille.

Niin tosielämässä kuin kirjan sivuilla kestää kuitenkin kauan ennen kuin ensimmäiset eläimet saapuvat turvakotiin. Pitkään tuotantoeläinten turvakoti on vain Eveliina Lundqvistin unelma. Tai hänen kohdallaan pitäisi ehkä sanoa tavoite. Kun idea on kerran saatu, se myös toteutetaan. Matkalla meinaavat monta kertaa loppua niin rahat ja voimat kuin läheistenkin jaksaminen. Jostain näitä kaikkia löytyy kuitenkin aina lisää, kun tavoite on hieno ja Eveliinan omistautuminen asialleen järkkymätöntä.

Kirja on myös kertomus vegaanina elämisestä lihaanien karnistisessa yhteiskunnassa. Muunlajisten eläinten arvon sisäistäneelle lukijalle Eveliinan selkeän arvomaailman ja eläinten kunnioituksen kanssa on kuitenkin nautinnollista kulkea. Eveliina sanoo miten asiat ovat ja raivaa tilaa edustamalleen elämäntavalle. Hänen jäljissään on toisten helpompi kulkea.

Kirjan lukeminen on myös rankkaa. Eveliinan ehdottomuus, etenkin itseään kohtaan, on uuvuttaa lukijankin. Lopulta työnteon raja tulee vastaan myös kirjassa. Empatian on käännyttävä edes jossain määrin muunlajisista myös itseä kohti.

Myös Oikeutta eläimille -järjestön työntekijöistä moni kävi tapaamassa pientä Paavo-possua.

Voimauttavimmillaan kirja on osoittaessaan, miten moninaiset tahot yhdistävät voimansa auttaakseen tuotantoeläinten turvakodin luomista ja ylläpitämistä. Vaikka Eveliina on toistuvasti liian yksin taakkansa kanssa, mitä erilaisimmin tavoin apuun tulevia tahoja kuitenkin löytyy. Jotkut auttajat lahjoittavat suuria summia rahaa, toiset opettelevat raskaiden työkalujen ja -koneiden käyttöä ensimmäistä kertaa elämässään. Toimittaja-kirjailija Laura auttaa yhä uudelleen, vaikka välillä eläimet karkaavat hänen hoteistaan vääriin tarhoihin tai naapurin postilaatikolle.

Väsymystä. Surua. Huolia. Kuolemaa. Niitä on matkalla paljon.

Mutta on myös huumoria, hellyyttä, oikeudentuntoa, riemua elämän eli jonkin elämisen arvoisen alkaessa aikuiselle eläimelle ensimmäistä kertaa: Ovi on auki kulkea. Voi valita astuvansa pehmeään ruohoon, mutaan tai hankeen. Tai käpertyvänsä olkiin.

Kirjassa lauletaan usein. Tuotantoeläinten turvakoti onkin ylistyslaulu elämälle. Vaikka se tuokin mukanaan myös monta kuoleman äärellä laulettua laulua. Tuotantoeläimet eivät ole eläneet vain vankeina, vaan sairaiksi jalostettuina vankeina. Ja tuon sairautensa he yleensä kantavat mukanaan uuteen elämään.

Salla Tuomivaara
toiminnanjohtaja, Oikeutta eläimille

Kirjan voi tilata Saparomäen verkkokaupasta: https://holvi.com/shop/saparomakilahjoitukset/