Eläinoikeusblogi
Eläinoikeusblogissa julkaistaan säännöllisesti kirjoituksia ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä.
Miltä näyttävät keväiset symbolit lautasillamme, kun niitä tarkastellaan eläinten näkökulmasta? Tekstin on kirjoittanut Satu Saunio, Vegaanihaasteen uutiskirje- ja yhteisövastaava.
Kevään symbolit lautasella
Kevät sekä pääsiäisen aika tuovat usein mukanaan myös odotuksen tulevasta kesästä ja sen lämmöstä. Iloitsemme leskenlehdistä, linnunpönttöihin kurkkivista tiaisista ja ohitsemme surahtavista kärpäsistä.
Kevättä ja pääsiäistä juhlitaan usein myös kattamalla pöytään lammaspaisti sekä maalaamalla kananmuniin kukkia, aurinkoja ja muita kevään merkkejä. Talviuniltaan heräävää luontoa ja alkavaa elämää saatetaan siis juhlia sammuttamalla ainutlaatuisia elämiä ja tuottamalla kipua. Tässä on ristiriita, jota emme aina oikeastaan edes tule ajatelleeksi, sillä eläinten syöminen on niin tavallista.
Mainokset piilottavat eläinten todellisuuden
Tietoa eläinten kohtelusta ei ole helposti saatavilla arjessamme, sillä eläinten tuottaminen ruoaksi ja muiksi hyödykkeiksi on kovin piilotettua. Ilmatiiviisti pakattu karitsa ja kartonkipakkauksen kananmunat eivät kanna mukanaan kuvia tai ääniä paikoista, joista ne ovat peräisin.
Eläinteollisuuden edustajat, kuten lihatalot ja etujärjestöt, tietävät, ettei lihaa, munia tai maitoa ole kannattavaa markkinoida kertomalla esimerkiksi karjuporsaiden kirurgisesta kastraatiosta, munijakanojen rintalastan murtumista, päivän ikäisenä vieroitetuista vasikoista tai vastoin tahtoaan teurastetuista lampaista.
Sen sijaan tietoiskujen ja mainosten kieli ja kuvat pelaavat mielikuvilla, jotka usein vahvistavat vääristyneitä ja vanhentuneita käsityksiä eläintuotannon käytännöistä. Kun uskomme esimerkiksi mielikuvaan pihamaalla kuopsuttavista kanoista, ei eläintuotteita markkinoiva taho useinkaan korjaa käsitystämme. Sille on hyödyllistä, että emme kyseenalaista sitä, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu.
Munijakanoista valtaosalla on rintalastan murtumia
Kanojen esiäidit, punaiset viidakkokanat, elelevät edelleen Kaakkois-Aasiassa ja lisääntyvät munimalla – aivan kuten kaikki muutkin linnut. Yksi kana munii korkeintaan parikymmentä munaa vuodessa.
Eläintuotannossa käytetyt kanat sen sijaan on jalostettu munimaan jatkuvasti valtavia määriä hedelmöittymättömiä munia, jopa yli kolmesataa munaa vuodessa. Yksikään luonnonvarainen lintu ei muni lähimainkaan tällaisia määriä. Sillä on linnuille valtavan suuri hinta.
Jatkuva muniminen on kanojen kehoille todella raskasta ja aiheuttaa kalsiumvajetta. Tästä syystä yli neljällä viidestä munijakanasta on rintalastan murtumia. Ongelma on läsnä kaikissa kanalatyypeissä eli niin luomu-, lattia- kuin häkkikanaloissakin, koska niissä kaikissa käytetään samoja jatkuvasti munivia kanarotuja.
Lammas ei halua olla erossa laumastaan
Lampaalle kaikkein tärkein asia maailmassa on oma lauma. Lammas hätääntyy, jos joutuu muista lampaista erilleen, ja myös muu lauma huolestuu. Lampaat ovat hyvin älykkäitä ja tunnistavat toistensa tunteita. Lammasyksilöillä on myös vaihtelevia, ajassa muuttuvia sosiaalisia suhteita.
Kun tällaiset olennot pakataan teurasautoon ja kuljetetaan kohti viimeisiä hetkiään, he tuntevat samanlaisia tunteita kuin me ihmisetkin tuntisimme. Hätää, pelkoa. Koska Suomessa on vain vähän lampaita teurastavia teurastamoita, voi tämä matka olla pitkä.
Laki ei riitä pitämään eläimistä huolta – se mahdollistaa eläinten huonon kohtelun
Kun Oikeutta eläimille -yhdistys on julkaissut kuvia ja videoita suomalaisesta eläintuotannosta, on kuvissa harvemmin esillä sellaisia asioita, jotka selkeästi rikkoisivat lakia. Silti ne järkyttävät, sillä kuvat kertovat ahtaista tiloista ja virikkeettömyydestä sekä usein myös likaisuudesta ja eläinten fyysisistä vammoista. Kun näistä on tehty rikos- tai eläinsuojeluilmoituksia, ne harvoin ovat johtaneet mihinkään.
Uudistettu eläinsuojelulaki tuli voimaan 1.1.2024. Se ei tuonut mukanaan juurikaan parannuksia eläinten oloihin, vaikka sitä valmisteltiin yli vuosikymmen. Lakia ollaan jo heikentämässä, vaikka sen erittäin pitkät – oikeuskanslerinkin kritisoimat – siirtymäajat ovat vasta käynnissä. Hallitus on juuri pääsiäisen alla tuonut eduskuntaan esityksen porsaiden kirurgisen kastraation kiellon perumisesta.
Mitä voit tehdä?
Tällaista tekstiä ei varmastikaan ole helppo lukea. Kiitos kuitenkin, että teit niin! Kannustan ottamaan uuden tiedon vastaan avoimin mielin ja pohtimaan omaa suhdetta eläintuotantoon.
Meidän jokaisen täytyy syödä ja meillä on siihen myös oikeus. Useimmat meistä voivat valita ruokia, joiden vuoksi yhdenkään kanan ei tarvitse kokea kivuliasta rintalastan murtumaa, yhdenkään lampaan hätääntyä eikä yhdenkään ainutlaatuisen elämän päättyä.
Mikäli tarvitset tukea tai tuuppausta siirtymiseen kohti kasvipohjaisempaa syömistä tai vegaaniksi ryhtymistä, kutsun sinut mukaan lempeään muutokseen.
Vegaanihaasteeseen voi ilmoittautua mukaan milloin vain!
Se ei maksa mitään eikä sido mihinkään. Kuukauden mittaisesta Vegaanihaasteesta saat herkulliset reseptit ja muut tarpeelliset työkalut päivittäin suoraan sähköpostiisi. Niiden avulla matka kohti omien arvojen mukaista ja eläimet huomioivaa tulevaisuutta sujuu mukavasti.
Nähdään Vegaanihaasteessa!
Teksti on alunperin julkaistu Vegaanihaasteen uutiskirjeessä keväällä 2025 ja ajantasaistettu Eläinoikeusblogia varten.