Teollinen broileri on Suomen yleisin lintu. Silti vain harva on nähnyt sitä elävänä, ja harva tietää millaisissa oloissa sitä kasvatetaan. 

Tiedonpuutteen ansiosta harhaanjohtava markkinointi on helppoa: lintuja saatetaan väittää vapaiksi ja hyvinvoiviksi, vaikka halleissa on hyvin vähän tilaa liikkua tai mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeita. Eläinmassat ovat niin suuria, että lain vaatimus eläinten terveydentilan tarkastamisesta ei käytännössä voi toteutua. 

Useat linnut kuolevat hitaasti nälkään, janoon tai sairauksiin, jotka jäävät huomaamatta tehotuotannossa. Etenkin untuvikkovaiheessa eli kasvatuksen alussa nälkäkuolemat ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Kyse on siis ihmisen hoidossa olevista kotieläimistä. Eläinten hyvinvointilaki ei sallisi sitä, että joku näännyttäisi koiransa nälkään. Saman lain tulisi koskea kaikkia kotieläimiä.

Eläinten hyvinvointi on usealle ihmiselle erittäin tärkeä arvo, ja eettisiä näkökohtia painotetaan kulutuksessa. Esimerkiksi eläinten mahdollisuus luonnolliseen käyttäytymiseen on monelle tärkeää. Tästä syystä eläinperäisiä elintarvikkeita on ryhdytty markkinoimaan eettisyyteen ja vastuullisuuteen liittyvillä väittämillä. Tähän viranomaiset eivät ole kyenneet tai halunneet puuttua. 

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Suomessa kasvatettavat Aviagen-yrityksen tuottamat Ross 308 ja Ross 508 -broilerihybridit on jalostettu kasvamaan viidessä viikossa pikkutipusta yli kahden kilon teuraspainoon. 

Kaksi tapaa viedä ajatukset pois eläinten kasvatusoloista

Kuluttajaa harhautetaan eläinperäisten tuotteiden markkinoinnissa kahdella tavalla:

1. Suoraan valheelliset väitteet eläinten hyvinvoinnista. Ruokavirasto on linjannut, että markkinointia voi “elävöittää käyttämällä imagomainonnallisia ilmaisuja, joiden todenperäisyyden osoittamiseksi ei edellytetä näyttöä”. Niinpä tehotuotantotiloilla eläviä eläimiä voi väittää onnellisiksi ja hyvinvoiviksi ja vankeudessa eläviä eläimiä vapaiksi.Tämä linjaus on ristiriidassa harhaanjohtavan markkinoinnin kiellon kanssa, ja se tulisi muuttaa. Eläinten hyvinvointia korostavat väittämät ovat helposti harhaanjohtavia jos eläinten elämää tarkastelee kokonaisuutena, sillä tehotuotanto aiheuttaa eläimille vakavaa psyykkistä ja henkistä kärsimystä. Eläinten hyvinvointiväittämissä ongelma on myös se, että ne vääristävät kuluttajien käsityksiä siitä, millaisia vaikutuksia eläintuotannolla on eläinten hyvinvointiin.
2. Kuluttajalle voidaan markkinoinnissa jättää antamatta olennaisia tietoja. Tämä tarkoittaa sitä, että eläin häivytetään tuotteen markkinoinnista kokonaan. Mainonnassa saatetaan keskittyä mielikuviin, kuten perhe, kotimaisuus tai vaikkapa tuotteen maku. Vaikka tuotteessa olisi eläimeen viittaavia sanoja kuten ”jauheliha”, ”leikkele” tai ”broilerinsiipi”, yhteys oikeaan, tuntevaan ja elossa olleeseen eläimeen on häivytetty. 

Molemmille yllä oleville markkinointikeinoille on yhteistä se, että kuluttajan huomio pyritään siirtämään pois eläinten todellisuudesta, kuten kasvatus-, kuljetus- ja teurastusolosuhteista. Tällä harhauttamisella vaikeutetaan kuluttajan mahdollisuuksia tehdä oman arvomaailmansa mukaisia ostopäätöksiä oikean ja totuudenmukaisen tiedon pohjalta. 

Mitä viranomainen määrää eläintuotteiden mainonnasta?

Ruokavirasto, joka valvoo elintarvikkeiden markkinointia, ohjeistaa mainostajia hyvinvointiväitteistä näin: “Eläinsuojelulainsäädännössä ei ole määritelty termiä eläinten hyvinvointi. Eläinsuojelulain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Myöskään muussa lainsäädännössä ei ole määritelty eläinten hyvinvointia tai annettu vaatimuksia hyvinvointitermin käyttämisestä markkinoinnissa.”

Tämä väite on vanhentunut. Eläinlaissa eläinten hyvinvointi on määritelty, ja sen lähtökohta on eläimen oma kokemus sen omasta fyysisesta ja henkisestä tilasta – ei lihatalojen yritystoiminta.

Ruokavirasto on myös sillä kannalla, että markkinointia voi “elävöittää käyttämällä imagomainonnallisia ilmaisuja, joiden todenperäisyyden osoittamiseksi ei edellytetä näyttöä. Niitä ovat esimerkiksi tennistä pelaavien kanojen kuvien käyttö tai lehmien kutsuminen onnellisiksi.”

Olisi vaikea kuvitella tällaista “elävöittämistä” esimerkiksi terveellisyysväitteiden suhteen. Linjaus on lisäksi ristiriidassa kuluttajansuojaa säätelevien lakien kanssa.

Uuden lainsäädännön ja kriittisen tarkastelun myötä Ruokavirastolla on tilaisuus uusia nämä linjaukset ja laittaa valheellinen markkinointi kuriin. Oikeutta eläimille on tammikuussa 2024 jättänyt kanteluita teurastamoyritysten broilerimainonnasta ja vaatii viranomaiselta selviä ja tiukkoja ohjeita siihen, mitä kaikkea eläinten hyvinvoinnista saa mainonnassa väittää. 

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Ahtaissa oloissa lintujen on mahdotonta toteuttaa kanan luontaisia käyttäytymistarpeita. Suomessa kasvatustiheys on suurin kaikista EU-maista.

Kuinka monta kertaa olet kuullut korostettavan lihan kotimaisuutta, ikään kuin alkuperämaa olisi riittävä tieto vastuullisen ostopäätöksen taustaksi? Kuinka monta kertaa olet kuullut kehotuksen ostaa suomalaista lihaa ja saanut mielikuvan siitä, että kotimainen liha on “puhdasta” ja vastuullista? 

Kotimaisuuden mielikuvaan sopii melko huonosti esimerkiksi se tosiasia, että suomalaisilla broilereilla on EU-maista keskimäärin kaikkein ahtaimmat olot, tai että useassa maassa elintarvikeliikkeet ovat kokonaan lopettaneet Suomessa tuotettavan, äärimmäisen nopeasti kasvavan broilerihybridin myynnin. Ruotsissa ja Tanskassa nopeakasvuisia broileria kutsutaan turbokanaksi, Englannissa franckenchickeniksi.

Lihaa tuottavat yritykset ovat tehneet markkinointiviestinnän keinoin kaikkensa, että itse eläin ei edes käväisisi kotikokkaajan mielessä illallista tehdessä.

Mutta jokaisella tuotantoputken läpikäyvällä linnulla on oma tarinansa. Yksi on suojelevainen, toinen ujompi. Yksi ei totu meluun eikä hajuun ja reagoi aggressiivisesti. Toinen on ahdistunut ja eikä tahdo tehdä yhtään mitään. 

Kaikkia kuitenkin yhdistää ylijalostuksesta johtuva kasvuvauhti, joka aiheuttaa suurelle osalle vakavia terveysongelmia.

Kaikki elävät lajityypillisen käyttäytymisen estävissä kasvatusoloissa, joita uusi ihmislähtöinen ja taloudellista menestystä optimoiva “eläinten hyvinvointilaki” on vain heikentämässä.

Eläinten kokeman todellisuuden häivyttäminen on tähän asti onnistunut erittäin hyvin. Onneksi olkoon tuottajat, kaupat, mainostoimistot ja viranomaiset. Olette tehneet työnne hyvin. 

Nyt on kuitenkin aika nähdä sen läpi.

Suomessa on valitettavasti epäonnistuttu eläinsuojelulainsäädännön kehittämisessä, ja esimerkiksi broilerintuotannon kaltainen äärimmäinen tehotuotanto on edelleen sallittua. Vastuu on jätetty suurelta osin kuluttajien varaan. Siksi olisi tärkeää puuttua siihen, minkälaisia valheellisia mielikuvia markkinoinnilla luodaan.