Hyppää pääsisältöön

Tuotantoeläimet

Broilerit elävät halleissa koko elämänsä. Hallissa on yleensä vähintään 15 000 lintua kerralla. Erityisesti kasvatuksen lopussa broilerit elävät ahtaasti: lintuja on keskimäärin 23 jokaisella neliömetrillä, jolloin yhtä broileri kohden on liikkumatilaa alle A4-paperiarkin verran.
Suomessa munijakanalassa on keskimäärin noin 10 000 lintua. Suurimmilla kanatiloilla kanoja voi olla jopa yli satatuhatta. Varsinkin lattiakanaloissa on niin suuret parvikoot, etteivät kanat pysty tunnistamaan toisiaan.
Sikaloiden elinolot ovat ahtaat ja virikkeettömät. Tiloilla otetut kuvat ja videot ovat nostaneet ongelmat julkisuuteen. Tehotuotannossa eläimiä pidetään pelkkinä tuotteina, mikä johtaa välinpitämättömyyteen. Eläinten yksilöllisyyttä ei oteta huomioon.
Parsinavetoissa lehmät kytketään kiinni kaulastaan. Ne ovat kiinni sidottuina laidunkausia lukuunottamatta koko elämänsä. Uudemmissa pihattonavetoissa eläimet eivät välttämättä pääse ulos lainkaan.

Turkistarhaus

Oikeutta eläimille -yhdistys on julkaissut kuvia ja videoita yli sadalta suomalaiselta turkistarhalta – yli 10 % maamme turkistarhoista. Ahtaat häkit, virikkeettömyys, silmätulehdukset, ienongelmat ja vammautuneet eläimet ovat arkipäivää tarhoilla.

Kasvissyönti

Eläinten kasvatus tuhlaa energiaa moninkertaisesti siihen nähden, että kasvit käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi.

Kasvissyönti on lisääntynyt viime vuosina verrattain nopeasti. Syyt ruokavalion ja muidenkin elämäntapojen kokonaisvaltaiseen muutokseen voivat olla muun muassa terveydellisiä, ympäristöllisiä, eettis-filosofisia tai kaikkia näitä yhtä aikaa.

Eläinoikeusajattelu

Eläintuottajien retoriikassa eläinten hyvinvointi tarkoittaa yksilölle puolta neliömetriä lisää tilaa elää elämänsä tai virikekapuloita vankeudessa pidettäville villieläimille. Jos kalterien sijaan liikkumisen estää massa lajikumppaneita, ollaan mainosten mukaan suorastaan vapaita.

Monet ajattelevat, että eläinten käyttö on “luonnollista” ja siksi hyväksyttävää. Kuten näillä sivuilla huomaat, on nykyinen eläinteollisuus kuitenkin kaukana “luonnollisesta”.

Muu eläinten käyttö

Lemmikkien pito on nykyisin yleinen ja sen vuoksi tärkeä osa ihmisen suhdetta muihin lajeihin. Monesti kyse on yhteiselosta, josta molemmat osapuolet hyötyvät ja jossa eläinten intressit otetaan huomioon niin hyvin kuin mahdollista. Lemmikkien pitoon liittyy kuitenkin monenlaisia epäkohtia.

1. Kalat on kaikista monimuotoisin ja suurin selkärankaisten ryhmä. Kalalajeja on enemmän kuin kaikkia muita selkärankaislajeja yhteensä.

Siinä missä ennen metsästettiin lihan ja turkiksen vuoksi, tapetaan eläimiä nykyään harrastuksena urheilun ja viihteen vuoksi. Luonnossa liikkumisen ei tarvitsisi kuitenkaan yhdistyä kivuliaalla ja stressaavalla tavalla tappamiseen.

Suomessa on lukuisia eläintarhoja, eläinpuistoja, terraarioita, eläinnäyttelyitä ja muita kohteita, joissa vangittuja eläimiä esitellään ihmisille. Eläintarha saattaa tarjota viihdykettä ihmisille, mutta eläimelle se merkitsee elinkautista vankeutta.

Tieteen nimissä aiheutetaan vuosittain suurta tuskaa ja kärsimystä sadoille miljoonille koe-eläimille ympäri maailmaa. Monet yleisistä tuotteista on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Ajatus siitä, etteivät eläimet olisikaan meidän käytettävissämme omien mieltymystemme mukaisesti herättää keskustelussa usein voimakkaita reaktioita. Me olemme kasvaneet näkemään eläimet ruokana, vaatteina, viihdykkeenä, tutkimuskohteina tai parhaimmillaankin villeinä, mystisinä olentoina jotka ovat jotain aivan muuta kuin me ihmiset. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on brutaalilla tavalla suljettu silmät luonnontieteellisiltä havainnoilta siitä, että eläimet itse asiassa ovatkin itsestään tietoisia, kärsimyskykyisiä olentoja.

Olemme koonneet tähän kysymyksiä ja vastauksia, jotka usein tulevat esille keskusteluissa eläinten oikeuksista tai eläinoikeusliikkeen tavoitteista.

Turkistarhaus

Vastoin yleisesti esitettyä väitettä somisteet eivät ole turkisteollisuuden jäännöspaloja. Kokoturkisten suosion laskettua esimerkiksi ketunnahoista suurin osa päätyy somisteiksi esimerkiksi hupunreunoihin ja pipontupsuihin. Turkissomisteita ostamalla tukee turkisteollisuutta.

Ekoisti-ohjelman laskelmien mukaan tekoturkiksen valmistukseen kuluu energiaa 10 öljylitraa vastaava määrä. Minkkiturkin tuottamiseen tarvittavan pelkän rehun energiankulutus vastaa 470 litraa öljyä ja vastaavasti kettuturkin 184 litraa öljyä. Näin kettuturkis kuluttaa energiaa vähintään 18 kertaa ja minkkiturkki vähintään 47 kertaa enemmän kuin tekoturkki. Lisäksi turkiksia käsitellään erittäin voimakkailla aineilla, minkä takia turkis ei maadu. Turkisten mainostaminen ekologisina kiellettiin vuonna 1993.

Turkistarhaajat ovat siitä huolimatta nimittäneet turkista ekologiseksi perustuen tutkimukseen, jossa oli laskettu tuotteen ympäristövaikutuksia euroa kohden, eli suhteutettuna tuotteen markkinaosuuteen ja hintaan. Näin turkisten ympäristövaikutus saatiin näyttämään pieneltä, koska ne ovat kalliita.

Suomen turkistarhaajien liitto ProFur myöntää tarhoilleen sertifikaatteja. Vaatimukset sertifikaatin saamiseksi koskevat lähinnä tarhan ulkoisia puitteita ja kirjanpitoa kuolleista yksilöistä. Eläinten hyvinvoinnin osalta sertifikaatin vaatimukset tarkoittavat lähinnä eläinsuojelulain noudattamista. Olemme julkaisseet kuvia ja videoita myös monilta sertifioiduilta tarhoilta.

Turkin laatu ei välttämättä riipu hyvinvoinnista, vaan jalostuksesta ja eläimille syötetystä rehusta. Julkaisemissamme kuvissa ja videoissa näkyy paljon huonosti voivia eläimiä, joiden turkki on moitteettomassa kunnossa.

Tarhoja on maassamme alle 1000. Todelliset työllisyysluvut ovat huomattavasti pienempiä kuin ala antaa ymmärtää. Esimerkiksi nahoitusaikaan tarhoilla työskentelee hetkellisesti moninkertainen määrä ihmisiä, mutta näiden henkilöiden työpanosta ei tulisi sellaisenaan laskea alan kokonaistyöllistävyyteen. Lisäksi tarhaajien on vaikea saada työntekijöitä tekemään niinkin epämieluisia tehtäviä, joten käytännössä työvoima on Itä-Euroopan maista, jolloin on virheellistä esittää sen vaikuttavan Suomen työllisyyslukuihin.

Käytännössä alan alasajo tapahtuisi siirtymäajalla. Tänä aikana tarhaajia poistuisi alalta eläköitymisen myötä, uusia tarhoja ei enää perustettaisi ja lopuille tarhaajille taattaisiin mahdollisuus siirtyä uusille aloille. Työllistävyydellä ei voi oikeuttaa epäeettistä toimintaa.

Mielestämme on väärin kasvattaa eläimiä turkiksiksi, ja näkisimme mielellämme alan täyskiellon. Toisaalta eläinsuojelumääräysten tiukentaminen tekee turkistarhauksen nopeasti mahdottomaksi, kuten esimerkiksi Ruotsin kettutarhaukselle on käynyt.

Ruoan ja purukapulan tarjoaminen ei poista eläimen tarvetta liikkumiseen. Eläintarhassa elävällä ketulla täytyy olla tilaa satoja neliömetrejä ja minkillä mahdollisuus uida. Jos turkistarhaukseen alettaisiin soveltaa lähellekään vastaavia eläinsuojelumääräyksiä, tarkoittaisi se käytännössä tarhauksen loppua taloudellisesti kannattamattomana.

Epäeettistä toimintaa ei voi oikeuttaa sillä, että muuten joku muu tekisi sen. Maassamme ei sallita myöskään lapsityövoimaa, vaikka ehkä voisimmekin taata lapsityöntekijöille paremmat olot täällä kuin jossain muualla.

Kukaan ei voi taata, etteikö tarhauksen kieltäminen Suomessa avaisi markkinoita muualla. Turkistuotteiden kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan ole vakioita. Jos tuotanto loppuu täällä, loppuu myös markkinointi, jolloin kysynnänkin voi olettaa vähenevän. 

Jos toteamme, että ala on epäeettinen emmekä halua sallia sitä, meidän tulisi toimia esimerkkinä ja liittyä alan kieltäneiden maiden joukkoon. Mitä useampi maa kieltää turkistarhauksen, sitä vahvempi alan epäeettisyydestä kertova viesti on kansainvälisesti, ja sitä helpompi myös muiden maiden on vuorollaan kieltää se.

Kaikkeen eläintuotantoon liittyy ongelmia. Turkistarhausta ei voida sallia sillä perusteella, että ongelmia on muuallakin. Lehmistä ja sioista poiketen kettuja ja minkkejä on jalostettu hyvin lyhyen ajan, alle sata vuotta. Jalostuksessa on keskitytty pääasiassa turkin laatuun. Koira on ollut ihmisen seurana 10 000 vuoden ajan ja tottunut ihmiseen, mutta kukaan ei silti väitä, ettei sillä olisi vaistoja tallella. Myöskään koiran tarve liikuntaan ei ole jalostuksen myötä poistunut.

Suurin osa turkiksista myydään ulkomaille, joten omilla kulutusvalinnoilla ei voi vaikuttaa yhtä olennaisesti kuin esimerkiksi lihantuotantoon. Ainoa mahdollisuus on turkistarhauksen kieltäminen lailla.

Eläinoikeustoiminta

Räikeimmistä tapauksista on tehty eläinsuojelu- tai rikosilmoituksia. Nämä eivät useinkaan johda erityisiin toimenpiteisiin, sillä olosuhteet, joita pidämme kauhistuttavina, ovat lain sallimia. Vammat ja sairaudet ovat seurausta olosuhteista. Suuren eläinmäärän huolellinen hoitaminen tai jokaisen eläimen tutkiminen eläinlääkärin tarkastuskäynnillä eivät ole mahdollisia. Vika ei siis ole niinkään säädösten noudattamatta jättämisessä, vaan säädöksissä itsessään. Ongelmia ei voida poistaa tarkastuksia lisäämällä. On poliitikkojen eikä poliisin asia kieltää ala.

Eläintehtaat.fi- ja muilla sivustoillamme julkaistujen kuvien paikkatiedot on varmennettu koordinaattien ja muiden tunnistetietojen avulla ennen julkaisua. Tarkempia osoite- tai omistajatietoja emme oikeusturvasyistä julkaise. 

Esimerkiksi tarhauskielto.fi-sivuston kuvat ja videot kattavat yli 10 % Suomen turkistarhoista, joten ei voida puhua poikkeustapauksista. Ongelmat toistuvat kaikkialla, sillä ne ovat seurausta olosuhteista, eivätkä niin kutsutusta varsinaisesta huonosta eläintenpidosta. Sairasosastoja on harvassa, eivätkä sairaat ole usein edes erotettuina lajitovereistaan.

Pitkään hoitamattomana olleet vammat osoittavat, että parantumattomasti sairasta eläintä pidetään elossa nahoituskauteen tai teurasauton tuloon saakka. Vaikka eläimellä ei esiintyisikään vammoja, ei se tarkoita, että se voisi hyvin. Vankeusolosuhteiden aiheuttamaa apatiaa ja stereotyyppistä häiriökäytöstä on vaikeampi tallentaa kuviin kuin näkyviä vammoja.

Kuvaajien on täytynyt käydä eläintiloilla salaa, jotta eläinten arkea on voitu dokumentoida. Ennakkoon ilmoitetuilla käynneillä näkee aina vain sen siloitellun puolen tuotannosta, minkä eläintuottajat haluavat näyttää. Lukkoja tai muuta ei ole rikottu, vaan tiloille on menty avoimista ovista tai kuvattu turkistarhojen varjotaloja ulkoa päin. Osalla turkistarhoista on ollut aita, jonka kuvaajat ovat ylittäneet.

Tällaisen väitteen tarkoitus on yleensä ohjata keskustelu sivuun siitä, mitä eläintiloilla kuvatut videot ja valokuvat oikeasti kertovat. Aivan varmasti eläimet käyttäytyvät eri tavalla, kun kuvaajat tulevat tilalle – ne saattavat nousta ylös, haistella, olla levottomia.

Nämä eivät kuitenkaan ole ydinasiota videoilla. Kyse on huonoista kasvatusoloista, massatuotannosta, täydellisestä virikkeettömyydestä, pienistä häkeistä, likaisista karsinoista ja eläimen asettamisesta tuotantovälineen asemaan. Nämä ongelmat liittyvät siihen, miten me yhteiskuntana näemme eläimet, ja minkälaista eläinten kohtelua me pidämme hyväksyttävänä. Ongelmat eivät ilmaantuneet, kun kuvaajat tulivat tilalle, eivätkä ne poistuneet, kun kuvaajat lähtivät.

On myös hyvä huomioida, että useissa kuvissa näkyy vammoja, jotka ovat syntyneet jo kauan ennen kuvaajien tuloa. Vakavien käytöshäiriöiden kehittyminen kestää kauan. Lisäksi joitakin tiloja ja turkistarhoja on kuvattu usean kuukauden aikana, ja niiltä on löydetty samoja sairaita eläimiä.

Voit ryhtyä kasvissyöjäksi, luopua eläinperäisistä aineista vaatetuksessasi ja käyttää eläimillä testaamattomia tuotteita. Voit tulla mukaan eläinoikeustoimintaan tai toimia itsenäisesti eläinten puolesta. Voit tilata meiltä jaettavaksi tietoa eläinoikeuksista, pitää esitelmän koulussa, kirjoittaa lehden yleisönosastolle tai antaa palautetta epäeettisesti toimiville yrityksille.

Eläintiloja kuvattaessa on käytetty puhtaita vaatteita ja kenkiä. Kuvaajat eivät ole menneet toiselle tarhalle tai tilalle vaihtamatta vaatteita.

Eläinoikeusajattelu

Eläinsuojeluajattelu on perinteinen tapa suhtautua muiden eläinten moraaliseen asemaan. Sen mukaan eläimiä voidaan käyttää ihmisen hyödyksi, mutta eläimiä tulee suojella tarpeettomalta kärsimykseltä. Tarpeellisen ja tarpeettoman kärsimyksen rajaa on vaikea määrittää, minkä vuoksi eläinsuojelulait ovat aina tasapainottelua eläintuotannon taloudellisen kannattavuuden ja eläinten hyvinvoinnin välillä. 
 
Eläinoikeusajattelun mukaan eläinten hyvinvointia ei voida sivuuttaa ihmisten hyödyn perusteella, vaan eläimet ovat itsessään arvokkaita yksilöitä, joiden etu, halut ja tarpeet tulee ottaa huomioon siinä missä ihmistenkin. Eläinoikeusajattelulle keskeistä on näkemys, että väärään lajiin kuuluminen tai kyvyttömyys moraalisesti vastuulliseen toimintaan ei ole pätevä peruste yksilön hyväksikäytölle. 
 
Eläinoikeustoiminta vastustaa eläinten käyttöä ihmisen hyödyksi kaikissa niissä muodoissa, joissa eläin ei voi toteuttaa luonnollisia käyttäytymismalleja tai joissa muuten eläimiä kohdellaan epätyydyttävästi. Eläinoikeus- ja eläinsuojelutoiminta eivät ole toisiaan poissulkevia, ja samat ihmiset voivat olla mukana kummassakin toiminnassa.

Eläinten oikeuksia puolustava pyrkii minimoimaan aiheuttamaansa kärsimystä. Hyönteisten tappaminen on monissa tapauksissa tarpeetonta ja helposti vältettävissä. Siitä, ettei joku tietoisesti vahingoita hyönteisiä, ei ole kenellekään ainakaan haittaa. Kysymys hyönteisistä on usein yritys vaihtaa puheenaihetta esimerkiksi lihantuotannon ongelmista. Eri tuotantoeläinten hyväksikäyttöä ei voida oikeuttaa vetoamalla kasvissyöjien aiheuttamiin hyönteisten kuolemiin.

Kasvissyönti

Eläinoikeusajattelun lisääntyessä ja tiedon tullessa helpommin saataville yhä nuoremmat päätyvät miettimään kulutusvalintojensa vaikutuksia. Matkalla kohti omien arvojen mukaista ruokavaliota saattaa kohdata suuriakin ennakkoluuloja ja haasteita. Miten perustella huoltajalle halu siirtyä kasvisruokavalioon? Pärjääkö kasvava nuori ilman maitoa ja lihaa? Kuinka kouluruokailu hoidetaan? Näistä voit lukea pidemmin täältä – vaikka yhdessä huoltajan kanssa: Alaikäisenä vegaaniksi?

Kohtuullisella määrällä ravitsemustietoutta ja monipuolisella syömisellä vegaaninen ruokavalio on täysipainoinen vaihtoehto kenelle tahansa, ikään ja liikuntamäärään katsomatta. Tärkeimpiä muistettavia asioita ovat B12-vitamiinilisä sekä talvisin D2-vitamiini (D3-vitamiini on eläinperäistä lukuun ottamatta jäkäläperäistä D3-vitamiinia).
 
Rautaa saa riittävästi muun muassa vihreistä lehtivihanneksista ja pähkinöistä. Anemia ei ole vegaaneilla muita yleisempää. Monissa kasvimaitotuotteissa on yhtä paljon kalsiumia kuin vastaavissa lehmänmaitotuotteissa. Kalsiuminsaanti on riittävää, kun käytetään kalsiumrikastettuja tuotteita, palkokasveja ja täysjyväviljaa. Kalsiumin imeytymiseen vaikuttavat myös D-vitamiini sekä liikunta. Proteiinia saa riittävästi käyttämällä monipuolisesti eri palkokasveja, pähkinöitä ja täysjyväviljaa.

Teurastus ilman tainnutusta on Suomessa kielletty. Suomen eläinsuojelulaki sallii uskonnollisista syistä teurastuksen, jossa eläimen verenlasku aloitetaan tainnutushetkellä tai välittömästi sen jälkeen. Käytännössä Suomessa teurastetaan eläimiä ainoastaan siten, että ne tainnutetaan ennen verenlaskua. 

Uskonto ja perinteet eivät ole sen hyväksyttävämpiä perusteluja kärsimykselle ja tappamiselle kuin mitkään muutkaan. Ymmärrämme huolen teurastettavien eläinten kärsimyksestä, mutta emme hyväksy vastustuksen rajaamista koskemaan ainoastaan marginaalisia rituaaliteurastuksia. Islaminuskoisia on Suomessa vain noin 1,2 prosenttia väestöstä. Huolimatta siitä, että yhä useammat ihmiset esimerkiksi Irakista ja Syyriasta ovat joutuneet pakenemaan sotia ja terrorismia, ei islaminuskoisten määrän ennusteta kasvavan Suomessa kuin noin kolmeen prosenttiin. 

Kannustamme jokaista eläinten kohtelusta huolestunutta kasvissyöntiin, emme valitsemaan eri eläinlajien tai tappamisen tapojen välillä. 

Rituaaliteurastusten vastustamisen taustalla tuntuu valitettavan usein vaikuttavan islamofobia tai suoranainen rasismi. Muukalaisvihamielisen maailmankatsomuksen verhoaminen valikoivaan eläinsuojeluun on erityisen ikävää. Varmistuthan, että omaa huoltasi eläinten hyvinvoinnista ei käytetä hyväksi rasististen ideologioiden ajamiseen. Oikeutta eläimille on ehdottoman antirasistinen järjestö.

Eläinten kannalta luomu tarkoittaa hieman suurempia karsinoita ja luonnonmukaisesti tuotettua rehua, mutta ero tavanomaiseen tuotantoon ei ole kovinkaan suuri. Eläimet kuolevat turhaan ja varhain myös luomutuotannossa. Jokaista munivaa kanaa kohden syntyy myös luomutiloilla kukko, joka tapetaan untuvikkona, ja luomumaidon tuotanto on kiinteästi kytköksissä lihakarjan kasvatukseen, aivan kuten tehotuotantotiloillakin. Myös luomutuotannossa pyritään eläimistä saatavan taloudellisen hyödyn maksimointiin.

Esimerkiksi sudet tai leijonat eivät ole moraalisesti vastuullisia olentoja, jotka voisivat pohtia tekojensa seurauksia ja oikeutusta. Ihmiset taas tekevät aidosti eettisiä valintoja. Muiden eläinten tekojen ja ruokatottumusten pitäminen esimerkkeinä ihmisille ei siis ole mielekästä. Muut eläimet eivät aina esimerkiksi huolehdi laumansa vanhimmista tai heikoimmista jäsenistä. Tulisiko ihmisen siis perustaa vanhusten ja vammaisten hoito vaikkapa krokotiilien käyttäytymismalleihin? Lisäksi ihminen pärjää hyvin täysin kasviperäisellä ravinnolla, kun taas petoeläimillä ei ole vaihtoehtoja.

Luonnollisuus on ongelmallinen käsite ja huono peruste eettisille arvoille. Luonnollisuudelle annetut määritelmät ovat hämärän monitulkintaisia tai sellaisia, että jos niillä pyritään oikeuttamaan eläinten hyväksikäyttöä, samalla jouduttaisiin oikeuttamaan myös yleisesti moraalittomana pidettyä ihmisten kohtelua. Toisaalta luonnollisuudelle ei ole edes helppoa antaa mitään määritelmää, koska se on samantapainen tunnepitoinen adjektiivi kuin "mukava", "koskettava", ja niin edelleen. Vaikka voitaisiinkin antaa jokin järkevä ja vain eläinten hyväksikäyttöä puoltava luonnollisuusmääritelmä, pitäisi myös olla jokin syy, miksi tällainen luonnollisuus olisi eettisesti merkityksellistä.

Kysymys osoittaa, kuinka lehmällä nähdään arvoa vain silloin, kun se tuottaa jotakin ihmiselle kelpaavaa. 
 
Kasvissyöjien määrä ei lähde radikaaliin kasvuun yhdessä yössä. Vaikka kasvissyönti yleistyisikin nopeasti, elintarviketeollisuus todennäköisesti sopeutuisi kysynnän määrän vähenemiseen. Karjaa ei enää tarvitsisi kasvattaa samassa määrin, ja tuotantoeläinten määrä kääntyisi hiljalleen laskuun. Viime kädessä lehmiä eläisi vain siellä, missä ne tulisivat toimeen ympärivuotisesti luonnonvaraisina. 
 
Edellä mainittu pätee muihinkin maatalouselinkeinoihin. Niissä maissa, joissa turkistarhaus on ajettu alas, se tapahtui vähitellen annetun siirtymäajan puitteissa. Tuotanto lakkaa, kun uusia tarhaeläimiä ei enää kasvateta.

Kasveilla ei ole vastaavaa kivun tuntemisen mahdollistavaa hermojärjestelmää kuin eläimillä. Kasvissyönti on myös "kasviystävällistä": kasveja kuluu vähemmän syömällä kasviperäistä ravintoa suoraan kuin syömällä eläimiä, joiden kasvuun tarvitaan niitä enemmän.

Eläinkokeet

Eläimillä testattujen kosmetiikkatuotteiden myynti on kielletty EU:n alueella, mutta kieltoa on vaikea valvoa. Osa yrityksistä saattaa myös testata muihin kuin EU-maihin viemiään tuotteita. Eri maiden eläinsuojelujärjestöt ylläpitävät listaa yrityksistä, joilla on sertifikaatti eläinkokeettomuudesta tuotteidensa kaikissa valmistusvaiheissa. Suomessa myytävät eläinkokeettoman sertifikaatin saaneet kosmetiikkamerkit voit tarkistaa eläinkokeettoman kosmetiikan listasta. On myös listaan kuulumattomia yrityksiä, jotka eivät testaa eläimillä. Jos yritys ei mainitse tuotteissaan tai nettisivuillaan eläinkokeettomuudesta, se tuskin on eläinkokeeton.

Moni lääketieteellinen läpimurto on saavutettu muilla menetelmillä kuin eläinkokeilla. Eläinkokeet ovat joissain tapauksissa hidastaneet ja jopa estäneet joidenkin lääkkeiden kehittämistä. Vaihtoehtomenetelmien tutkimista ja kehittämistä rahoitetaan edelleen valitettavan vähän, vaikka ne ovat usein luotettavampia kuin eläinkokeet.